Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
JUHANI. Sinä sokko, etkö näe sitä nurkassa tuolla? TIMO. Ja tämäkö? koivuinen? JUHANI. Sama juuri; saatappas se tänne. SIMEONI. Lyö, mutta järkevästi eikä vallan voimia mukaan. JUHANI. Kyllä minä tiedän. LAURI. Ei yhtään iskua, sanon minä! TUOMAS. Antakaa pojan olla! JUHANI. Hän tarvitsee vähän saparollensa. LAURI. Et nyt koske häneen sormellaskaan. TUOMAS. Laske poika irti! Paikalla!
Siinä paistoi Simeoni silakoita, nauriita ja naudan lihaa yhteiseksi illalliseksi, ja muut hyöriskelivät vankkurien ympärillä, purkaen kuormaa ja kantain kutakin kalua ja kapinetta paikallensa. Mutta koska tämä oli tehty ja ruoka rakettu valmiiksi, istuivat he atrioitsemaan iltaiselle aholle; ja aurinko oli vaipunut vuoren taakse.
Olkaat huomaamatta ja tehkäät niin hyvin ja käykäät kanssamme pieniin tuliaispitoihin Jukolaan; sillä tämä päivä on meille päivien päivä. LUKKARI. Minä kiitän, mutta aikani ei juuri myönnä kuulemaan kutsumustanne nyt. SIMEONI. Tulkaat rakentamaan sovinto meidän ja Toukolaisten välille; tehkäät se Jumalan tähden. AAPO. Me rukoilemme, tulkaat ja tehkäät rauha.
SIMEONI.
Puri silloin Simeoni leivän syrjästä pienen, tuskin miehen peukalon suuruisen palan ja tarjosi sen tytölle. Mutta tämä, nähtyään sen pienoisuuden, ei siitä huolinut, vaan tuiskaisi vihaisesti kädellänsä, ja kauas perillen singahti leivänpalanen Simeonin kourasta.
Mutta ukkopas nyt sieppasi kiväärin kouraansa ja tapsutti koreasti pois koko vuoren näkyvistä, vaikka, niinkuin Juhani sanoi, hän olikin sitä vanhaa juurta eikä sydämensä juuri turhasta pamppaillut. SIMEONI. Olemme siis muuttaneet tänne peikkojen ja paholaisten kaupunkiin. AAPO. Tänne muutimme ja täällä asumme ilman pelkoa.
SIMEONI. Tämä on siis ensimmäinen atriamme tässä uudessa kodossa; ja tuokoon se onnen ja Jumalan rauhan kaikille muillekin atrioillemme täällä. JUHANI. Onni, muhkea onni olkoon ainoa toverimme täällä kaikissa toimissa ja töissä, joihin vaan kyntemme pystyy. AAPO. Tahtoisinpa lausua tärkeän aatoksen. JUHANI. No puhkaise se sydänkarsinastas ulos. AAPO. Päätön ruumis ei käy päisin, sanon minä.
JUHANI. Terve, hallava lantakasa, terve! sanon minä vaan, huolimatta mitä se todistaa ja meriteeraa. Terve, Jukola kasoinesi, peltoinesi, niittuinesi, kaunis niinkuin taivas! TIMO. Taivas on kuitenkin koreampi. JUHANI. Suus kiinni! Ihanin Paratiisi tämä on. SIMEONI.
Mennään nyt! ja astukaamme morsiushuoneesen aapiskirja kourassa; se antaa meille vähän niinkuin juhlallisuutta. EERO. Liioinkin jos kukkolehden näkyviin käännämme. JUHANI. Joko taas? Mutta kukostapa muistan sen kamoittavan unen, joka raivosi minua menneenä yönä. SIMEONI. Kerro se; ehkä on se meille terveellinen varoitus.
TUOMAS. Kaikki valmiit siis. Astukaatpas selkään, Eero ja Simeoni, ja lähtekäät ratsastamaan kohden Jukolaa, mutta niin, että pysymme aina lähellä konimme hokkeja me, jotka vilkaisemme jalkasin jäljessänne lumessa. Niin läksivät he matkalle: alastomina, puettuina ainoastaan rohtimiseen paitaan ja kantain kukin konttiansa selässä ja pyssyänsä olalla tai kädessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät