Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Ja silloinpa isämme ja äitimme kirkastetut haamut astuvat ulos taivaan hehkuvasta portista ja, seisten reunalla kiiltävän pilven, katselevat alas päällemme, huutain meille korkealla äänellä: »Kas niin, Juhani, kas niin, Tuomas ja Aapo, kas niin, Simeoni, Timo ja Lauri, juuri niin, minun pikku-Eeroni! Olettepa poikia, joihin mielistymme!»
Tämä jotain ennustaa, ja kaiketi on tuhomme, Jumalan rangaistus tulossa päällemme, ellei juuri maailman loppu. Onkos tämä laitaa: käyskellä perkeleen kanssa kuussa? SIMEONI. Ja nahkatornissa! JUHANI. Nahkatornissa. Onkos tämä laitaa? TIMO. Saapasnahka-tornissa! JUHANI. Niin, saapasnahka-tornissa. Ah!
SIMEONI. Halaanpa minäkin rauhan kammioon. Veljet, uusi koto ja uusi sydän luokaamme itsellemme metsien kohdussa. JUHANI. Kaikki yksimielisesti! AAPO. Kuinka päätät, Timo? TIMO. »Siinä minä, missä muutkin», sanoo sananlasku. AAPO. Te muutatte, ja minäkö jäisin tähän yksinäiseksi hongaksi Jukolan pihalle? Ah! kovin lujasti ovat olentoni kaikki juuret ja oksat yhtyneet teidän piiriinne.
Talvi lähestyy ja meille ei annettukaan syntyissämme turkkia niskaan. SIMEONI. Ei siis muuta kuin kotia mars! ja tulla löylytetyksi ja syystä kyllä, syystä kyllä. JUHANI. Säästyköön, veljet, säästyköön selkämme vielä kuitenkin muutamat vuorokaudet. Emmehän tiedä mitä pelastus-keinoa Jumala meille keksii vielä mennessä parin kolmen päivän.
Käykäämme lakiin ja oikeuteen, vaan ei omankäden työhön. JUHANI. Ensimmäisen Toukolaisen, jonka saan kynsiini, syön kitaani elävältä nahkoineen ja karvoineen; siinä on laki ja oikeus. SIMEONI. Kurja veljeni! aiotko sinä koskaan joutua taivaan perilliseksi? JUHANI. Mitä huolin taivaasta, ellen saa nähdä Tuhkalan Matin verta ja rapaa! SIMEONI. Voi hirmu itseäs, voi hirmu! Täytyy itkeä.
Nyt ojalle! ja kirvespohjallani nuijin tuhanteen myttyyn tuon pahalaisen vaskihärjän, tuon kirotun viinapannun, ja kölsän hajotan kuin harakan-pesän. SIMEONI. Tee se, veljeni, ja taivas riemuitsee. JUHANI. Minä teen sen. AAPO. Miksi hävittäisimme kaluja ja kappaleita, joita taidamme kunniallisesti myydä?
Voi veikkoseni! rupeaisitpa katkerasti itkemään jos näkisit jotain, jota likat eivät juuri näytäkkään tuommoisille nurru-pojille kuin sinä. JUHANI. Simeoni, Simeoni! ottaisinpa ennen puukosta kuin tällaisia pistoksia. SIMEONI. NO, no, kyllähän viimeisenä päivänä nähdään ketä he pistäneet ovat.
SIMEONI. Syntisiä himojamme ja maailman hekumaa. JUHANI. Kaiketi niin. Tulivat kärpät, rotat ja hiiret ja kierittelivät ja vierittelivät, kolistelivat ja kalistelivat munia, jotka pian särkyivät, ja siitä pikkuisesta munasta leimahti kovin karvas haisu. SIMEONI. Huomaa tämä, Eero.
Niin, onpa sillä tekemistä ja puuhaa, joka meidän talon vastaanottaa. Tarvittaisiinpa hieman taasen löylyä, Timo. TIMO. Saaman pitää. SIMEONI. Mutta muistelkaamme, että on lauvantai-ilta. JUHANI. Ja katselkaamme ettei riipu nahkamme pian orressa kuin entisen piian. Hirvittävä tapaus!
Eero kertoi heille kaikki, muistuttaen että rahat olivat Simeonin hoidettavina; että Simeoni käski ja hänen nuoremman tuli totella; että Simeoni on vanhempi ja siis enemmin kokenut ja viisaampi kuin hän, nuori, ymmärtämätön poikanulikka. Niin hän itseänsä puolusti, mutta muut ymmärsivät hyvin, ettei hänkään ollut syytön, ja niinpä todisti myös hänen pohmeloinen muotonsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät