Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Sinä olit tuomari, minä olen pyöveli, ja lakimme täyttyköön. Alas kiveltä ilman armoa, mies! LAURI. Kuin sysitukki Nukarin tammesta alas. Heleijaa! SIMEONI. Armoa, Tuomas, armoa, armoa! TUOMAS. Ei yhtään armoa! JUHANI. Varjelkoon meitä Jumala tekemästä veljenmurhaa! TIMO. Niin, Kainin tappamasta Aapelia. TUOMAS. Hän kuolee! AAPO. Malta mieles! TUOMAS. Hän kuolee!
JUHANI. Ennustanpa, Eero, meidän kerran tai kaksi täytyvämme antaa sinulle oikein isän kädestä. Sillä äiti kasvatti sinua liian hempeästi. SIMEONI. Meidän tulee häntä kurittaa, niin kauan kuin sydämensä vielä on nuoruuden norja ja taipuvainen; mutta tehkäämme se rakkaalla kädellä eikä vihan kiukussa. Vihan kuritus ajaa perkeleitä sisään, vaan ei ulos.
Ole ennen toverini sinä, mies, joka priiskahtelet, priiskahtelet päälleni joka päivä ja tiima, kuin sinä, mies, joka suutut harvoin, mutta hartaasti, ja saatat silloin kurjan henkeni vaaraan. Ah! tämä oli paha leikki. SIMEONI. Piekse meitä, kurita meitä, korkeuden voima! TIMO. Ole vaiti, Simeoni, minä rukoilen. SIMEONI. Jos minä olen vaiti, niin puhuu ja lausuu tämä kivi.
Mutta ota vielä yksi ryyppy ja mene sitten ma'ata. SIMEONI. Niin, mitähän tuo tekis? TIMO. Ei ole viinaa enään. TUOMAS. Se on ero asiassa. SIMEONI. Kiitos Herran, että loppui se kerran, se viinamyrkky. Ja älköön nyt enään tulko huulilleni pisaraakaan tätä juomaa, sen lupaan ja vannon. JUHANI. Kirottu olkoon tämä helvetinsahti!
Mutta sydämeni kipenöitsee, koska tarkoitukseni aina kierretään pahimmaksi, tehdään pikimustaksi, vaikka mustanruskea karva olisi jo kylliksi. AAPO. Haastelitpa niin selvästi, harkitsit asian niin pykälästä pykälään ja haarasta haaraan, ettei tainnut sitä väärin ymmärtää. TIMO. Pääni panen pantiksi, että hän tahtoi saattaa meitä Turkkilaisten uskoon. SIMEONI. Jumala armahtakoon häntä!
Simeoni ei tuohon leikkiin mielinyt sekaantua, vaan oli hänen haltuunsa heitetty kaikkein kirjat, joita hän lujasti hallitsi kourissansa ja katseli tuskallisella muodolla, surkeasti levottomalla silmällä tuiman taistelon vaiheita.
Mutta ilta tuli, ja riensivät Jukolan piiat ja rengit leikkeihin Toukolaan, ja yksin vallitsi nyt Simeoni. Kahden täytyi silloin oljennella hänen valtansa alla: talon molempain vanhimpain tyttärien, joista toinen oli yhdeksän, toinen seitsemän vuotias lapsi.
SIMEONI. Huomaa sitten kuinka sanelen. Tässä seisomme. JUHANI. Tässä seisomme! SIMEONI. Kuin uskon sankarit, tuliset miekat kourissa. JUHANI. Kuin uskon sankarit, tuliset miekat kourissa! SIMEONI. Mene tiehes. JUHANI. Mene helvettiis! SIMEONI. Me olemme kastettuja kristittyjä, Jumalan sotamiehiä. JUHANI. Me olemme kastettuja kristittyjä, Jumalan sotamiehiä, Kristuksen soltaatteja.
Kappeli alkoi jäädä jälkeen; silloin omatunto rupesi häntä soimaamaan. Ja suutari seisahtui maantiellä. Mitäs sinä Simeoni teet, lausui hän nuhdellen itseään. Lähimmäisesi on nääntymäisillään ja sinä pelkuri menet tiehesi. Vai oletko jo tullut upporikkaaksi? Pelkäät kai aarteesi ryöstettävän? Nyt, Simoseni, et tee kauniisti. Simo kääntyi takaisin ja meni tuon ihmisen luo.
Niin, siellä on parempi kuin täällä. Oojah! paljon parempi. TUOMAS. Veljeni, näin saatat meidät kaikki pusertamaan kyyneleitä. SIMEONI. Herra, katso puoleemme ja anna armos auringon paistaa! Niin loppui heidän kanssapuheensa itkuun, yleiseen, hyrskyvään itkuun; kuivana ei pysynyt yhdenkään veljen silmä. Mutta ilta pimeni, yö tuli, ja kaikki vaipuivat he lopulta itkusta syvään uneen.
Päivän Sana
Muut Etsivät