Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Ei johtunut mieleenikään katsella ympärilleni, tarkastaakseni komeasti sisustettua, puolihämyistä itämaista huonetta. Tästä väliajasta muistan ainoastaan, että sisään eksynyt moskiittisääski koko ajan kiersi itsepintaisesti minun ympärilläni, synnyttäen siivillään piinallista, viuhuvaa ääntä. Rabbiini viipyi poissa mielestäni loppumattoman pitkiä minuutteja.
Hetket, jotka tavallisesti kantoivat minua keveästi siivillään, kadottivat lentokykynsä ja vaipuivat sitä lähemmäksi maata, kuta enemmän ilta kului, kunnes ne vihdoin liikkuivat eteenpäin ainoastaan suurella vaivalla matelemalla.
"En sitä usko!" huudahti hän; "se on valhe isäsi pojasta valhe äitisi kantamasta vielä enemmän minun kasvatistani! Minä panen pääni pantiksi sekä taivasta että helvettiä vastaan, ja olen valmis taistelemaan jokaista vastaan, joka sitä todeksi väittäisi! Sinua on paha silmä silminyt, poika-kultani, ja tuo sydämenheikkous, jota sinä pelkuriudeksi sanot, on panemavika. Kylläpä muistan kuinka nahkasiipi siivillään löi tulisoihdun sammuksiin sinun syntymähetkenäsi tuona surun ja ilon hetkenä.
"Kun Eskimo noin istuu venosessaan, joka myös tavoin ympäröi häntä, puettuna päähän saakka piukkaan hylkeennahkaiseen pukuunsa, ja tarttuu airoonsa, jossa on kummassakin päässä lapa, hän luulee olevansa yhtä varmassa turvassa kuin kalalokki, joka siivillään liitelee aaltojen yli.
Nyt sen voimat nähtävästi loppuivat, sillä se vaan repytteli nyt turhaan siivillään. Hans oma Hanseni oi kuinka minä taisin unohtaa sinua! huudahti Wappu ja juoksi niinkuin vuori-vuohi kiveltä kivelle suorinta tietä takaisin uskollista eläintä noutamaan. Luckard seisoi liikahtamatta paikallaan siksi kun Wappu taas tuli oikealle polulle takaisin ja tervehti häntä niinkuin pitkän poissaolon jälkeen.
Voi minua poika parkaa, kuin olen turvaton, Ikäänkuin taivaan lintu, mi lentoon luotu on. Lepääpä lintunenkin omalla oksallaan, Vaan mull' ei maailmassa oo turvaa missäkään Emänsä linnun poikaa siivillään suojelee, Lumillaan talven tuisku vaan minua peittelee. MIKKO. Tuossapa Topra tulee, Jumalan kiitos. TOPRA-HEIKKI. Te huudatte täällä niin että kuuluu kuinka ja kauvas.
Kun myrsky kulkee läpi avaruuksien vahvoilla, vapailla siivillään, laulaa se minulle laulun, jolla on vastakaikua omassa sielussani. Kun ukkonen jyrisee ja sen tulet välähtävät, silloin aavistan mikä on elämä, voima. Mutta tämä sävyisä jokapäiväisyys pienet ansiot, pienet virheet, pienet surut, pienet ilot ja pienet pyrkimykset se kuristaa, se puristaa henkeni.
Näin elää nytkyttelivät he kauan aikaa ihmisten armeliaisuudesta, kadulla kerjätyistä rovoista. Tulipa yhtenä aamuna se mustilla siivillään päivää pimentävä sanoma: "Lopussa, lopussa on koko sota, meidän sotavoima on heittänyt aseensa maahan, ei ole Unkaria enää olemassa!"
Ja niin istuvat vaimot siellä nyt uskon istuimella, niinkuin hautova kana, joka siivillään munansa maailmalta peittää ja on, niinkuin hurskas neitsyt, sillä taitavalla uskon-silmäyksellä ynseä kaikkinaiselle synnille ja kukon hempeydelle, ja ainostaan pyrstösulkiaan siellä takana hiljaisuudessa hieman lekauttaa ja lipauttaa, niinkuin taidon merkiksi ja ymmärryksen salaiseksi vihjaukseksi... Häh, Punnittu?» ilkkui hän voitokkaana.
Aikaa sopii verrata mihin muuhun tahansa, paitsi harmaapäisiin ukkoihin, jollaisia me olemme, vaikka sitä kyllä usein juuri ukoksi kuvataan. Ajan oikea ominaisuus on ikuinen nuoruus; se ei suvaitse mitään lahoa, vaan liehtoo sen pois suurilla myrskyisillä siivillään, pannakseen ehtimiseen jotakin uutta ja verestä sijaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät