Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
"Tee voitavasi, koeta parastasi, minäkin olen koettanut useampaan kertaan sillä pohjalla. En koeta enää ei ole ollut siitäkään apua. Henki on altis, mutta liha on heikko. Se on ihana paikka raamatussa, ylen ihana ja tosi kuin Jumalan sana. Mutta ehkä sinä onnistut. Minä en viitsi enää, olen kaikessa tapauksessa mennyttä miestä. Minä kerron sinulle, missä määrin en onnistunut.
Uusi Testamentti tämä on, sanoi Helga, jatkaen lukuaan. Etkö lukisi ääneen? En minä luule, että te olette sillä mielellä, että voitte kuunnella jumalansanaa. Elä sinä nyt välitä siitä äskeisestä. Ei ukki selvänä ajattele, niinkuin se päissään puhuu. Eläkä välitä siitäkään, mitä minä.... Helga pisti kuivan hajuheinän merkiksi kirjaan, sulki sen hitaasti ja siirsi syrjään.
Niin äiti ajatteli, mutta ei hän koskaan tahtonut ajatella loppuun sitä ajatusta, ja hän lohdutti itseään sillä, että ehkä hän on kuitenkin väärässä ja ehkä se on turha pelko. Jos vain ei olisi niin hyvin tiennyt itse. Mutta sitten ajatteli äiti, että ehkä olisi parasta puhua isälle. Vaikka suuresti hän epäili, olisiko siitäkään apua. Ei isä semmoisia tavallisesti ymmärtänyt.
Niin, enpä voi itseäni vakuuttaa edes siitäkään, että tietäisin mistä yksi syntyy, enkä sanalla sanottu tiedä mistään muustakaan, mistä syystä se syntyy taikka häviää taikka on olemassa, en ainakaan tämän tutkintotavan mukaan, vaan täytyy minun itselleni umpimähkään kyhätä toinen tutkintotapa, sillä tätä minä en milläkään tavalla voi hyväksyä."
Niin, jos Jumala elää antaa, sanoi Johanna melkein suruisesti, niinkuin minusta kuului. Sitten lähtivät he molemmat pois. Minä vaivuin takaisin tilalleni, jonka Johanna oli minulle vielä viimeisen kerran valmistanut. Minä purin itseni tyynyyn kiinni ja itkin. Minä puristin kynteni syvälle rintaani, niin että veri kihosi, kurittaakseni kuohuvata sydäntäni, mutta ei se siitäkään asettunut.
Eipä hän edes siitäkään vielä säikähdy, kun ei Pohjolassa tapaa pajaa, ei paljetta, sanalla sanoen, ei mitään sepän asetta. »Akatpa epäelköhöt, Herjat kesken heittäköhöt; Eipä mies pahempikana, Uros untelompikana!» Näin hän lausuu jalolla miehuudella.
Vaikka olisit vielä kahta vertaa ylpeämpi ollut hänelle, ei sinua laki siitä nuhtele, enkä minä liioin. MAUNO. Sen uskon. ANNA. Eikö sitä miksikään lueta? No, hyvä! Ehk'ette välitä siitäkään, että taiten ja tahallani kätkin Maunon tuonne aittaan ja säilytin häntä siellä, sillä välin kuin te turhaan etsitte häntä tältä niemeltä. MAUNO. Ah siitäkö syystä siis! Nyt silmäni aukenevat.
Eikä hän pahastunut siitäkään, että minä verraten jyrkästi kieltäydyin vastaanottamasta papyrossia, jonka hän päivällisen jälkeen minulle tarjosi. Itse hän aina sanoi polttavansa pari ruuan jälkeen. Se vaikutti niin rauhoittavasti.
Ja sitten tuo ruuna, jota hän oli ruokkinut varsasta asti, ja joka hänet tunsi, eikä totellut ketään niinkuin häntä. Kuinka hän siitäkään voisi luopua? Ei millään mahdilla. Yrjö silitteli hevostaan ja puhui sille semmoisia lempeitä sanoja, joita ei kenellekään ihmiselle ollut vielä elämässään puhunut. Koko päivän hän kynti. Iltapuoleen sateli, mutta hän ei siitäkään välittänyt, kynti vaan.
Jos se olisi pysynyt kotona, mutta ei siitäkään olisi ollut suurta apua, sillä juuri kotona kohtalo varmimmin tavottaa uhrinsa metsäkansan kesken. Ne olivat eräänä päivänä kahden löytöretkellä kaukana naapurilaaksossa Kuah-Davikin laaksossa, jonka Kroof itsekin tunsi hyvin vaillinaisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät