Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Antti istui vielä hetken ja hikosi. Viimein nousi hän ja oli jo ovensuussa menossa, kun toimitti siinä asiansa: »Semmoista asiaahan minulla oikeastaan olisi ollut, että Anna Liisa lähetti pyytämään lainaksi tulitikkuja, kun sattuivat loppumaan omat eikä ole nyt kirkonkylässäkään käyntiä.» Kauvan sai hän odottaa vastausta. Viimein sanoi emäntä: »Ka siinähän niitä on uuninranssilla. Ota siitä itse!»
Näin haasteli Tapio harmaapää ja sitte me kättä lyötiin, ja kun oli lyöty tarpeeksi, niin tarpeheksi myös syötiin. Ja syödessä niin, me päätettiin, mikä tyttö se talosta naitaisiin. Kas, siinähän Tellervo vienosuu jo tuopilla oltta kantaa: »Oi, juo'os mun veioni väsynyt, olut Metsolan onnea antaa.» Minä oltta join, hän katseen loi, ja niin hän oli minun morsioin.
TIMO. Ja tämäkö? JUHANI. Noh! Eeron tilkkusta hän tarjoo tässä miehelle. Voi sinua! Tuo keskimmäinen tuossa. TIMO. Ja tämäkö? JUHANI. Siinähän aikamiehen mekko. Tattis vaan. Kauhea tapaus, sanon minäkin, mentyäni vielä äskeiseen.
Auno huudahti: Kas siinähän se on se sinun Kivelässä unissa näkemäsi päivänpaisteinen rinne, mihin järven yli illan aurinko paistaa. Semmoisessa uskossa olen minäkin, vastasi Mikko. Vuoteelle laskeuduttuaan Mikko selällään maatessaan sanoi: Kuinka usein olen kaivannutkaan sitä Mäkelän kuusta!
Ihmeissään hän katseli vieraan notkeutta, kun tämä nousi kahviakin ottamaan seisaalleen ja niin toimekkaana liikkui siinä puuhassa, että päät oli yhteen koskea. Neiti taitaa olla erittäin paljon huvitettu maa-elämästä. Siinähän tuo menee, kun ei ajattele. Niin!
Siinähän oli oikeudenmukaisuutta, sillä olivathan kaikki ihmiset oikeastaan yhdessä arvossa Jumalan edessä, kuten mamma aina sanoi. Eikä mikään siis voinut olla luonnollisempaa kuin että talonpojat tulevaisessa elämässä saivat olla herrasväkenä ja herrasväet talonpoikina. Pappa ja mamma. Helenan äiti oli tuotu Ruotsista.
*Rosmer*, Oi, elä muistuta minua siitä. Se oli vaan epäselvä unelma, Rebekka. Hätäilty tuuma, johon en itsekkään enää usko. Ihmisiä ei voida jalostaa ulkoa päin. Eikö hiljaisella rakkaudellakaan, eikö? Niin, *siinähän* se suuri juuri olisi. Elämän ihanin onni mielestäni, melkein. Mutta kuinka minä saan selville sen kysymyksen? Pääsen sen perille. *Rebekka*. Etkö sinä usko minua?
Mitä on jälellä siitä, mikä meissä silloin ylinnä kuohui? Hetkellinen kaiho tuota entistä valtasi hänen mielensä. Miten olikaan innostuttu! Mitä kaikkea olikaan suunniteltu! ja miksi oikeastaan sitä kaikkea sitten niin turhaksi tuomittu? Miten sinä nyt muuten siellä menestyt uudessa toimessasi? kysyi Helander, isäsi entisessä pappilassa, nuoren emäntäsi kanssa? Siinähän menee.
Jesus Maria, valitti Luckard, siinähän rukous-nauhat makaa katkaistuna, missä ovat korallit? Poissa! O Jesus Maria, se tietää onnettomuutta, ainoastaan risti jälellä ja tyhjä nauha, rukous-nauha katkaistu ensimäisenä rippi-päivänä, ja surun kortti lisäksi. O, Jumalani ja isäni, mitä siitä lähtenee! Näin parkui vanhus, jonka Wappu jo puoleksi oli ajanut ulos, ja Wappu salpasi oven hänen jälkeensä.
HILLERI. Kyllä minä puhun. Olkaa huoleti. Ollaan vain iloisia. Ei suinkaan herra pormestari ole vielä mennyt maistraattiin? Ei ole, koska on hänen keppinsä tuossa oven pielessä. PORMESTARINNA. Kas siinähän on papan keppi! HILLERI. Niin. Siinähän herra pormestari melkein aina pitää sitä. Ja siitä minä näen, milloin hän on kotona, milloin ei. Se on niin varma merkki, että se ei petä monasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät