Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Ennen tunsin itseni Ewelynin rinnalla kääpiöksi, mutta nyt, Jumalan kiitos! minä en enää tunnekaan itseäni semmoiseksi, vaan ainoastaan vähemmän suureksi olennoksi kuin hän, olennoksi, jolle on määrätty alhaisempi sia, mutta joka on niin tyytyväinen tähän halpaan asemaansa, niin onnellinen ja niin kiitollinen hiljaisesta kasvannostaan.
Ne ammahtavat toinentoisestaan kuin ruumiimmekin. Nyt, naapuri, jää herran huomaan, helvetin herran kynsiin niinkuin rikas mies. MARTTI. Hänen vieressänsä ei ole Lazaruksen sia. MARKUS. Haa! NIILO. Haa! Että kärsitte tätä. Jumal' avita! kuumeneepa vereni. Vintiö! Niinkö lausui hän? Surma ja kadotus! Miksi olen minä nuori ja miksi lepää hänen kiireellänsä niin monen talven lumi? Vintiö!
Katso, Jumala on minun autuuteni, minä olen turvassa enkä mitään pelkää; sillä Herra on väkevyyteni ja virteni, ja hän on autuuteni. Sydämeni suli rakkaudesta Jumalaa ja joka ihmissielua kohtaan; vaimoni ja lasteni, äitini, sisarten ja veljieni perässä vihollisillani oli ensimmäinen sia rukouksissani, ja minä huusin: Oi Herra, anna minun löytää iloni heissä, ja anna heidän Sinun lunastavan ja vapahtavan rakkautesi tuta."
Jopa joutuupi lähemmä. Herran laumoa likeni; Kansa parkuupi pakossa, Mooses huokas hartahasti: "Ei vara edespäin mennä, Sia siirtyä sivulle; Vesi väljä on edessä, Kalliotkin kahden puolen, Jäljessä vihaaja julma; Miekka välkkyvi verinen. Henki huokuupi hevoisten." Kohta kuuluupi humina, Puhui pilvestä Jumala: "Mitä Mooses huokaelet, Valitat niin vaikeasti?
Silloin, Kitty, minä havaitsin, että useat noista hyvistä naisista, joitten käytöstä olin rohjennut moittia, sillä välin olivat toimittaneet lukemattomia rakkauden töitä, ja kun seurasin heitä kouluihin, sairashuoneisin ja köyhien majoihin ja siellä kuulin, kuinka heidän ystävälliset äänensä tuottavat iloa turvattomille lapsille ja päivänpaistetta kurjuuden synkkiin hökkeleihin, silloin, Kitty, minä huomasin, mikä ylevä sia, korkealla kurjan arvostelemisen matalasta piiristä, noilla jaloilla, kristillisillä ihmis-ystävillä oli.
Kun Marttalan Erkki oli noin hauska, ja tavaransa lisääntymistä tarkoittava puhuja, puhua lorotteli hän jo pienestä poikasesta pitäen pojallensa Matille tuosta Mäkelän tyttöheitukasta, tai oikeammin hänen myötänsä seuraavista suurista perinnöistä. Samassa antoi myös isä pojallensa tietää, kuinka suuri ja mahtava sia hänellä on nyt jo toisien poikasien suhteen tässä maailmassa.
Pienen Kaarlen kamarissa ei ollut ketään, jota hän olisi voinut torua; mutta joku oli siellä käynyt, sillä ovi kylmään porstuaan oli heitetty auki. Eeva kätki torat, antaaksensa ne vuokralla syylliselle sopivassa tilaisuudessa. Hän veti kiiruusti oven porstuaan kiinni ja meni pientä Kaarlea herättämään. Mutta Kaarlen pienessä vuoteessa ei ollut ketään. Sia, missä hän oli maannut, oli vielä lämmin.
Noin viisikymmentä askelta Lentsin huoneista lähemmäksi ei päästy luotiin suoja-paikalle vapaa sia valkeeta varten. Sitte pantiin tikapuut vasten lumivyörykettä, mutta ne vajosivat, niin pian kuin mies niille nousi, ja sen ohessa tuuli sammutti soitot, ja yksi ja toinen huusi: minä vajoon! Monella lailla koitettiin. Viimein sovittiin siitä, että yöllä on apu mahdoton. Lähdettiin menemään kotiin.
Sen vahterisessa varressa oli kovertunut sia, jonka isän peukalo oli syönyt; kokonaista neljäkymmentä ja seitsemän vuotta isä oli sitä työssään pidellyt, ja siitä oli ollut hänelle iloa ja useasti oli hän sanonut: "eipä sitä kukaan uskoisi, että puiseen varteen jäisi pitkästä pitelemisestä peukalon sia". Kun joku vieras tuli tervehtimään, äiti näytteli tätä ihme-kapinetta.
Kirstipä tähän mutkan muisti, Iski ensin sen tynnörin. "Ohoh Kirsti piikaseni! Toisa tehit, toisa käskin." "Oh mun roua kultaseni! Minne teen mä sian teille, Teenkö uutehen tupahan, Ylimmäisen portin päälle?" "Elä tee uutehen tupahan, Ylimmäisen portin päälle; Tee sia Klaun tupahan, Niinkun ennenki olet tehnyt!"
Päivän Sana
Muut Etsivät