Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Tänään ilmaantui kuitenkin setä itse kaikkien meidän kummaksemme; mutta tuskin olimme ehtineet ensimäisten sadepisaroitten pakoittamina paeta kasvihuoneesen, kun Eckhof sanomattoman yksinkertaisesti ja tyhmästi rupesi nuhtelemaan setää, että hän oli kutsunut Helldorfin täänpäiväisiin pitoihin mutta silloin pisti hän kätensä kauheaan mehiläispesään..."
Nämä olivat hänen ensi sanansa tuon hirveän kohtauksen jälkeen. "Tiesin kyllä että se olisi poika", jatkoi hän, "minä näin hänen unessa joka yö... Antakaa hänet tänne, pankaa hänet viereeni maata." Minä käännyin ympäri ja näin kätilön ja sedän suuressa riidassa keskenään. Kätilöllä oli täysi työ estäessään Lazare setää ottamasta pienokaista syliinsä. Hän tahtoi tuuditella sitä.
"Enkä narraa, olet sinä saanut nyt isän", vakuutti setä yhä hymy suin. "Vaikka narraatte", intti yhä Elsa ja veti hiljaan parrasta setää. Mutta tätikin vakuutti että on kuulemma tullut isä sinulle sinne. "Ja minä toin jo turkit, että tarkenet lähtemään", sanoi setä ja näytti turkkeja naulassa. Ne oli Elsan isän turkit, tunsi hän ne nyt itsekin. Ja hän alkoi jo uskoa että on se isä tullut.
"Kenen lapsi sinä olet?" kysyi kapteeni, pysytellen lasta polvellansa, sillä ei hän hennonut häntä pois työntää. "Etkö sinä minua tunne? Jopa kummaa! Minähän olen tuon lesken tyttö", sanoi Helmi kummastellen. "Hänenkö, joka tässä meillä asuu?" "Juuri hänen." "Lenkisen lesken?" "Aivan niin. Voi, voi tuota setää!
"Jos isäni oli kunniallinen mies, niin kyllä eunukki sen sijaan osasi olla aika konna, ja kun khrematistat sitten uhkasivat manata Euleuksen oikeuteen, niin tuo kurja konna sai juonillaan toimeen sodan, muka Koëlesyrian tähden, kuninkaan setää Antiokhos Epiphanesta vastaan.
"Pienet köyhät lapset itkivät, ja setä teki näin!" kertasi hän vain, ja pikku kasvoille levisi mitä pontevin paheksumisen ilme. Mutta Ester sai hänet kuitenkin lupaamaan, ett'ei hän enää ensi kerralla setä Prytzin tullessa luikahda tiehensä, kuin pieni pahatapainen poika, kohteliaasti tervehtimättä setää.
Poju, joka juoksenteli hänen perässänsä, kiljahti pahasti, sillä sitä sattui näkymätön jalka tallaamaan. Vähän hämillänsä katseli Lents poismenevän perään; kentiesi ei ollut oikein viisaasti tehty, että hän noin oli auttanut setää pulasta. Nyt hän mahdollisesti olisi saatu johonkin taipumaan, mutta nyt se on tehty kuin tehty. Lents kuitenkin pian heitti koko asian mielestänsä.
Eihän minussa ollut miestä Isoa-Iivanaa näillä heloilla vasten hänen tahtoansa koristamaan. Ei hän siis minun toimestani tule kirjavia housuja käyttämään. Mutta koska nykyinen virkani velvoittaa minua tekemään hänestä harmaitten veljien luostarin asujaimen, täytyy minun kai tehdä viran puolesta parastani. Maanantaiaamu tuli: setää ja Villeä ei näkynyt, ei kuulunut.
Rintaa ahdisti odotus. Jo kuului askeleet portailla. Elsalla sydänalassa hytkähti ja hän naurusuin meni seisomaan nurkkaan. Ovi aukeni ja muuan mies astui sisään. "Hoh, vieraita. Terve, terve!" ja mies kätteli setää. Otti sitten turkin päältään, pani naulaan ja meni pöydän päähän istumaan. "Mitä kuuluu?" kysyi mies. "No ei kummempia", vastasi setä.
Voi, voi sitä setää! nauroi Naimi muiden mukana, minä kyllä tiedän, ettei setä voi sietää Snellmania, mutta hän on suuri mies ... voi, voi! Suuri, suuri, päätänsä pitempi kaikkea kansaa. Ehkä kuulut sinäkin, lankoni, jo hänen ihailijoihinsa?
Päivän Sana
Muut Etsivät