Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025


Mutta poika tukahdutti paikalla itkunsa, pidätti henkeänsä ja kuunteli sykkivin sydämmin sanoja, jotka kuolevan huulilta melkein kuulumattomina valuivat. Yht'äkkiä nousi sairas pystyyn, avasi silmänsä aivan selälleen ja katsoi poikaansa sanomattoman hellästi ja rakkaasti.

Yht'äkkiä oikaisi hän sitten ruumiinsa, luisui maahan selälleen ja hampaitaan kiristäen koetti pidättää tuskan huudahdusta. Silloin liikahti jotakin hänen hameensa alla, joka oli kiristynyt hänen hajalle levitettyjen reisiensä ylitse.

Tämän nähdessään ei Lörincz herra enää voinut hillitä itseään, vaan rupesi nauramaan niin, että hän kaatui selälleen tuolissa. Menyhért herra sitä vastoin pelästyi hirveästi; ensi silmänräpäyksessä hän ei ymmärtänyt, mitä pojalle oli tapahtunut. Kaikeksi onneksi kaatui kori hänen ponnistuksistansa kumoon ja hän saattoi ryömiä siitä ulos; muussa tapauksessa olisi hänen ehkä käynyt pahasti.

Marianne oli juuri eilen vieroittanut Gervaisin; illalla oli hän viimeisen kerran saanut rintaa, ja hän oli mukana kaikkein näiden vierasten joukossa vielä vähän epävarmana jaloiltaan, mutta hän kulki kuitenkin urhean näköisenä toisen luota toisen luokse, vaikka hän usein kaatuikin selälleen tai kasvoilleen.

Ei osaa Annikki hätäyksissään muuta kuin huudahtaa hiukan, mutta Kari, joka on eillimmäisen reen seville hypännyt metsän suuria vieraita pihaan ajaakseen, heläyttää hevosta selkään, ja vouti retkahtaa selälleen rekeen jalkapohjat edellä pihaan tullen. Kiroo vouti ja toraa mielessään, mutta kun ei tahdo riitaa rakentaa, yhtyy muiden nauruun.

Silloin rypisti hän otsaansa, heittäysi selälleen, käsivarret pään alle ja haukotteli. "Tuopa vasta hupsupäinen", sanoi hän itsekseen, "häntä voi kiertää sormen ympäri kuin rihmaa. Saat panna suusi lukkoon nyt, Aslak. Hyvä oli että sain sen tietää". Hän makasi vähän aikaa.

Taas retkahtaa Reita selälleen, menee äänettömäksi, on kuin kuollut. Silloin pääsee parkaisu Joukon suusta, hän hoipertuu maahan ja alkaa huutaa: Minä tapoin, minä tapoin! Joukoa heittää! Joukoakin heittää! voivottavat naiset. Jouko lankesi loveen! Nyt se meni siihenkin! Reita herää! huutavat toiset. Reita oli noussut istualleen ja katseli oudostellen ympärilleen.

Mutta tangot olivat liian kaukana toisistaan. Hän ei voinut. Annas kun minä, sanoi Uuno ja koetti samaa. Mutta tuskin oli hän saanut jalkansa vähän maasta, kuin kädet pettivät ja hän oli pudota selälleen. Rilleistä vierähti toinen lasi permannolle.

Kun olisi sen naurun ennen merkiksi arvannut, niin ei olisi tätäkään tullut... Mutta ei Liisa siitä Matille mitään sanonut, ajatteli vain itseksensä noin. Jo alkoi loppumatkalla livettää kummankin jalkaa ... liukkaassa savessa olletikin, niin että pitkä tuli jälki ja oli monesti selälleen kaatua ... mutta ei kuitenkaan kaatunut.

Päättävästi, ilman muuta lähestyin oven suuta: »Herra, taikka rouva», lausuin, »mieleni on pahoillaan; mutta uinahtaa ma taisin, ehkä sisään pyytää saisin; en ensin kuullut laisin, nakutettiin hiljaa vaan, tuskin nakutuksen kuulin»; selälleen jo oven saan: se vain loi varjojaan. Katsoin yöhön hämmästyksin, haavein seisomaan jäin yksin, toivon, pelon värähdyksin heityin hurjaan unelmaan.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät