Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Mitä olisivat olleet telegrafit, telefonit ja muut tuon laatuiset laitokset minun keksintöni rinnalla: lasten leluja, hämähäkin seittejä vaan! Sano edes, velikulta, minkä koneen synnyn minä häiritsemiselläni tuhosin, tiedusti Samu. Eihän sillä vielä nimeä ollut mitä kesken-eräisen nimestä!
Tällä kertaa aion rikkoa arvostelijavelvollisuuksiani vastaan. Arvostelijana olisi velvollisuuteni kertoa, mitä kirjassa tapahtuu, sanoa, onko se hauska vai ikävä, onko se jännittävä vaiko pitkäveteinen, onko se »lupaava esikoinen» vaiko jo »enemmän kuin lupaus». Kaikesta tästä en sano mitään. Kirjasta voi sanoa niin paljon mieltäkiinnittävämpääkin.
Siirti tuoliaan likemmäksi pöytää, istui siihen ja hymysuin katsoi kahvikuppiin, jossa hienon harmaan höyryn seassa vielä hiljaa kierteli muutama pieni vaahtisore. »Sano arpa syitä myöten, elä miehen mieltä myöten». Ja yhä kiinteämmin terottui silmä siihen kiertelevään ja pienenevään vaahtisoreeseen.
IMOGEN. Min' oisin tuijottanut silmät puhki Ja tähystellyt, kunnes etäisyydess' Ois pieneks pienennyt kuin neulankärki, Niin, seurannut siks, kunnes sääsken hahmost' Ois ilmaksi hän siintynyt, ja sitten Pois katseen kääntänyt ja kyynelöinyt. Mut sano, milloin hältä tiedon saamme? PISANIO. Ens tilaisuudessa, siit' olkaa varma.
Tämä oli valkoverinen, kaunis poika, samanikäinen kuin kruununprinssi, jonka palveluksessa hänellä oli kunnia olla hovipoikana. Kuules, pikku Bernhard! sanoi kuningatar, sano isällesi, että hän tuo sinulle uuden äidin! Poika punastui, tuijotti kuningatarta silmiin eikä vastannut mitään. Kai sinä hyvinkin mielelläsi tahtoisit uuden äidin, jatkoi kuningatar. Ennemmin tahtoisin hevosen, sanoi poika.
Sano siis tässä sanottavasi, minä tahdon olla saapuvilla." "Poika", huusi Yrjö, "tiedätkö, mitä puhut ja kelle puhut! Minä olen sisareni naittaja, ja minun luvattani häntä ei kukaan saa." Hän naurahti ja lausui vihasta ivaan kääntyen: "Kaunis kunnia! Sisarta ei uskalleta jättää veljen valtaan, mutta veli on usein uskonut sisarensa semmoisen hoteisiin, jonka kunnollisuutta hän ei suinkaan tunne.
Ja raivostuneena sieppasi hän tielle osuneen kepakon, viskasi sillä härkää ja alkoi sitte painaa pakoon minkä vaan lyhkäisistä kintuista pääsi. Niin synkkä oli mieli että ei kyennyt ajattelemaan sitäkään että ei härkä aidan yli häntä puskemaan pääse. Pakoon juostessansa hän vaan uhkailla jupisi: »Ja vaikka puske ihan paikalla, niin en vuan luve enkä sano aata!»
Et sä sure sulkiasi, Yhä lennät löyhyttelet; Sano nyt matkasi minulle, Kunne kuitenki yritit? Menikö mielessä sinulla? Jos ei muuta, jo sanonki, Mistä saat mitatta mettä Elinkautesi imeä. Etkö tullut tuntemahan, Näkemähän neioistani? Sill' on huulilla hunaja, Sillä suu sulinta mettä. Lennä sinne lintuseni, Kule sinne kultaseni; Sieltä saat simoa kyllin, Sieltä määrättä mesiä.
Sitä paitsi», lisäsi hän hiljempaa, »totta puhuen, en viihtyisi linnassa, missä karsikkopuu kasvaa tuommoisia terhoja, jommoisia tuolla näkee.» »Kyllähän arvaan mitä tarkoitat», sanoi ranskalainen; »mutta sano asiasi selvemmin.»
EGMONT. Mikä eriskummainen ääni, mikä odottamaton lohtu kohtaa minua matkalla hautaan? Sinä, minun ensimmäisen, minun milt'et ainoan vaino-mieheni poika, sinäkö surkuttelet minua? Sinä, etkö kuulu yhtenä siihen murhamies-joukkioon, joka minun vertani janoo? Sano, puhu! Keneksi minun pitää sinut arvata nyt? FERDINAND. Julmuri-isä! Niin, minä tulen tunteneeksi oman sinusi tässä käskyssä.
Päivän Sana
Muut Etsivät