Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Mies nuori astui nyt hänen eteensä, Se hänen poikans' ainoa oli, Ja loistavilla silmillä nuoruuden Isäänsä hän katsoin saneli noin: "Tee mulle laiva, isäni, retkille Sun nuoruuteis mun mieleni halaa. Oon väkevä, on vereni lämmin. Pois Mä laaksosta kodin halajan nyt." Vait' vanhus oli.
Pietari Isaskaar oli tyytyväinen työnsä tulokseen ja saneli: »No... Se on hyvä alaku... Hyvä aluku ... hyvä alaku on», toisteli hän, liotteli kenkää vesipytyssä ja jatkoi opetusta, selittäen: »No se toinen puustain on sittä ihe Bee ... se jolla on kaks mahankellukkaa siellä takapuolella. Mutta sitä puustainta ei tarvihe muut kuin ihe se helevetin Beltsebuub ja sittä tään Manassen isä».
»Kuss' aallot Laatokan vuoriin lyö, Kuss' Imatran innot raukes» saneli Elsa Eeville heidän istuessaan yhdessä kosken partaalla. »Kuss' uurtaa vaaroja .» »Elsa, sinä et saa, minä en jaksa enää!» Eevi kätki kasvonsa Elsan syliin ja nyyhkytti. »
Nauru oli hänen huulillaan aina, sillä hänen puheenpartensa oli: "jok'ainoa naurettu hetki lisää tuuman elonlankaan." Sanottiin hänen olevan sivistystä vailla, ja saattoi ollakin niin: kova oli hänellä ollut pää, hän ei ollut mitään oppinut; mutta rautaruukkiansa hän hoiti miehen lailla, saneli alinomaa lystimäisyyksiä ja nauraa hohotteli.
Kohta tietäjä lyylin laittoi, saneli pyhäksi salmen suun, kummun kuusesta oksat taittoi, julisti vuorella Jumalan puun, lepikön aitasi Hiiden haaksi, asuma-ahoksi vainajain, nimitti niemyen Suomenmaaksi Ukolle uhreja teurastain.
No, Frits, istus nyt poikani...» »Ei, naapuri», sanoi ukko Witt, »maltas vähän! Anna Kallen kirjoittaa, hän sen osaa; olihan hän ensimäinen lukkarin koulussa.» »No, istu sitten, Kalle!» sanoi Swart. Kalle istui ja Swart saneli hänelle, mitä hänen piti kirjoittaa, ja kun hän oli lopettanut, sanoi Swart: »Kas niin, poikani! No, lues nyt, mitä olet kirjoittanut!»
Vanhus ei huomannut lapsen heräämistä, ennenkuin pienoinen käsi irtautui kapalon siteistä ja kohosi ylös, ikäänkuin taivaasen osoittaen. Silloin vaimo säpsähti ja katsoi vakaasti lapseen. Nurkuva epätoivo katosi vähitellen hänen sielustaan ja suloinen rauha tuli sijaan. "Sinäkö sydänkäpyseni," saneli hän hiljaa lapselle, "sinäkö vanhalle muistutat ihmiselämän korkeata päämäärää?
Nyt katsehen viimein loi Hän ympärilleen, tuiman ja tutkivan; Sankarit, surmaa pilkkaavaiset, Säikytti leimaus tuo hänen silmästään. Hän saneli.
"Kuulinko. kotimäeltä karjankellon kaikuvaksi?" Vuoren viekas noin saneli: "Kuulit taattoni kujilta hirnuvaksi Hiiden orhin." Kolahutti toisen kerran Herra Hiiden kalliota, kysyi kuuluisa kuningas: "Kuulinko luostarin aholta aamukellon kaikuvaksi?" Nimesi Metelin neiti: "Kuulit maammoni pihoilta haukkuvaksi Hiiden hallin."
Mutta ... istukaa kirjoituspöydän ääreen! virkkoi kuningas vähän mietittyään. Paul totteli luullen, että oli kysymys jostakin tärkeästä vallankumousta koskevasta käskystä. Kuningas saneli: "Paras paroonini!
Päivän Sana
Muut Etsivät