Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Hautakappeli koristettiin kukin ja köynnöksin, alttarille sytytettiin pyhä tuli, ja seinillä riippui liekehtiviä lamppuja. Mutta ennenkuin erottiin laulettiin vielä tuo liikuttava hyvästijättö-laulu »Salve Eternum» itkien ja moneen kertaan. Salve eternum. Hyvästi, oi sielu vapaa! Hyvästi, oi uurna pyhä! katseet, kaihoin etsein yhä Kallistamme, ah, ei tapaa.
Noitten suosikkien hoidosta, joiksi hän kukkiaan sanoi, oli kunnon pastorille lepoa ja virkistystä hänen virkatoimien jälkeen ja hän ylpeili siitä että hänellä oli muka kauniimpia kukkalavoja kuin naapureilla. "Hyvää iltaa, pastori!" huusi Georg veräjän takaa, joka erotti hänet ystävästään. Pastori Friedrich katsahti ylös ja kasvonsa kirkastuivat, nuorukaisen nähdessään. "Salve! salve! amice!
Kuluneitten päivien rasitukset olivat uuvuttaneet hänet, ja auringon kohtisuorat säteet valaisivat jo pyhän paikan. »Salve, Apekides!» kuului hänen viereltään ääni, jonka luontoinen raakuus kätkeytyi pitkällisen harjotuksen avulla saavutettuun vastenmielisen imelään äänensävyyn. »Olet kauan nukkunut. Onko jumalatar yöllä sinulle näyttäytynyt?»
Mutta tuskin hän oli tämän ehtinyt sanoa, kun egyptiläinen astui hitaasti naapuritiheiköstä, ja kuu valaisi kalpeana hänen valkeaa vaippaansa. »Salve, hempeä neito! Mutta mitä! Kuka on mukanasi? Emme tarvitse seuralaisia!» »Se on vain sokea kukkastyttö, viisas tietäjä», Julia vastasi. »Hän on tessalitar.» »Oh! Nydia!» egyptiläinen sanoi. »Tunnen hänet hyvin.» Nydia peräytyi askeleen ja kauhistui.
Heidän välityksellään hän saisi viestin kuninkaalta, joka asui vain neljän päivänmatkan päässä. »Nämä intialaiset» sanotaan amiraalin päiväkirjassa »ovat tavoiltaan ja käytökseltään samanlaisia kuin muutkin; jumalanpalvelusta ja rukousta en ole kenelläkään huomannut. He sanovat Salve ja Ave Maria taivasta kohti kohotetuin käsin, kuten heille on opetettu, ja tekevät myös ristinmerkin.
Voimakas nuori »janitor», ovenvartia, avasi heille ostiumiin vievän oven, ja siellä tervehti heitä harakka, täyttä kurkkua huutaen häkistään: »salve!» Astuessaan toisesta eteisestä eli niinsanotusta ostiumista itse atriumiin puhui Vinitius: "Oletko huomannut, että ovenvartiat täällä kulkevat ilman kahleita?" "Merkillinen talo," sanoi Petronius puoliääneen.
Lahjomaton, oikeudenmukainen ja tavoiltaan viattoman puhdas. "Häntä kutsutaan 'suon liljaksi'. "Mutta sinähän et kuuntele, mitä sanon." "Suo anteeksi! Huomasin tuolla tungoksessa äsken maalle nousseiden joukossa sotatribuunini, nuoren Lucius Liciniuksen." "Salve, Cethege", huudahti tämä raivaten itselleen tien prefektin luo. "Tervetuloa vapautettuun Italiaan!
Vaadin, että minua otettaisiin vastaan, ei niinkuin hallitsijaa, joka on kunniaa kerjäämässä, vaan niinkuin pyhissä-vaeltajaa, joka etsii taivaan siunausta. Ei mitään Domine salvum, yksi ainoa Salve regina. Kirkon kynnyksellä kuninkaallisen manttelin yli sidottiin kaniikin kaapu. Ja näin puettuna, paljain jaloin astuin alttarin luo ja laskin sen päälle kolme sataa kulta-ecu'ta.
Eik' yksin maalannut siell' ollut luonto, vaan tuoksuin tuhantisin, vienoin, oudoin sen hyvähajuiseksi suitsuttanut. Salve Regina kaikui kaikkialta, kukista, kentiltä, miss' istui sielut, näkyen vasta sisäpuolle laakson. »Kun painunut on päivänkehrä», virkkoi mies Mantovan, mi meidät tänne johti, »on aika käydä heidän joukkohonsa.»
TIITUS: Gladiaattorit esille! GLADIAATTORIT: »Salve imperator! Koetelkaa gladiaattorein miekat. Eivätkö ole oivallista terästä. TIITUS: No, nyt, luulen, voimme alkaa. Juoskaa pian, ettei mummo saa väärää sanomata ja ehdi halvaantua. YLEIS
Päivän Sana
Muut Etsivät