Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Vieläkin Katri hymyili muistellessaan, kuinka hänen toki viimeinkin onnistui saada Niilo levottomaksi. »Kyllä hän minusta sentään pitää», ajatteli hän ja tunsi itsensä niin sanomattoman onnelliseksi. Nyt kuului jalan kopse porstuasta, ovi aukeni ja sisään astui Koiviston Yrjö. Ilon säde loisti Yrjön silmissä, kun hän huomasi Katrin yksinään olevan.
Ilmestyipä suvi-illan suussa, Tuolta laakson lehdon liepeheltä, Solkikoivujen solasta Impi kaunis kuni kevätpäivä, Puhdas, kaino niinkuin metsän kyyhky, Raitis, tuores niinkuin illan kaste; Silmissänsä säihkyi säde päivän, Kummat kuuhuet on kulmillansa, Tähdet taivaan heiluu hartehilla, Olkapäillä oudot otavaiset.
Eräänä päivänä, kello viiden aikaan aamusella paistoi aurinko rattoisasti pieneen huoneeseni, setäni Lazaren luona, joka oli kirkkoherra Dourguesin kylässä. Muuan leveä, keltainen auringon säde kohtasi suljettuja silmäluomiani ja herätti minut. Kalkilla valkoiseksi rapattu kammarini, valko-puisine huonekaluineen, oli niin iloisen ja viehättävän näköinen.
Tämän kuninkaan välityksellä, jolla oli näin voimakas ja älykäs, joskin sangen inhottava mielenlaatu, oli Jumala, jonka kädessä myrsky yhtä hyvin kuin hiljainen, hieno sade on välikappaleena, päättänyt palauttaa suurelle Ranskan kansalle järjestetyn hallitusmuodon, mikä siihen aikaan, jolloin Ludvig peri kruunun, oli melkein aivan kadoksissa.
Ei hepon' ole rodust' Englannin, Ei hoikkasääri eikä kaitaluinen, Ei Ala=Saksastakaan syntyisin, Jykeä, karvanilkka, paksu, puinen. Madjarivarsa runohepon' on, Madjariverta, karvakin sen säihkyy! Ett' ihastellen säde auringon Sen silkinhienoill' lautasilla läikkyy.
Kaikk' ylös katsoo, josta apu voimiin Lähtee, ja Häneen, joka juoksun määrää. Ken olet pilvess' ilme ihanainen? Oletko päivän säde, armasna mi loistat? Oletko taivaan valo armahainen, Mi tumman pilven synkeyden poistat? Ei. Olet Valvas, sadun kaunokainen Ja joutsenien sulo kuningatar. Sä ylistystä Luojan laulat vainen Ja olet kaikkivallan palveljatar.
Mutta yhtäkkiä hänen muotonsa taas kirkastui, uusi aamurusko lewisi hänen poskillensa, hänen silmänsä sai uuden säihkywän walon, jonka tulinen säde iski Ernestin silmään; hänen huulilleen lewisi suloinen hymy ja sywällä huokauksella hän sopotti tuskin kuuluwasti: "Ernest!" "Luisa, minun Luisani!" huudahti silloin Ernest uudella ihastuksella, ja Luisa herwahti puristettuna hänen awattuun syliinsä.
Lieneekö ollut sattumus vai kostavan Jumalan työ, että padan pohja halkesi kahtia ja koko sen hehkuva sisällys putosi, niinkun rankka sade, munkin päähän, hartioille ja rintaan, polttaen silmänräpäyksessä sen aivon, joka oli keksinyt tämän helvetillisen laitoksen.
Sade, tuimat tuulet, aamu-usvat, liian äkillisen hämärän väijymykset tempaavat pois satoja työmehiläisiä, jotka eivät enää palaa; ja koko tuo pieni kansa, joka kaipaa aurinkoa yhtä kiihkeästi kuin Attikan puusirkat, tuntee talven kylmän uhkan laskeutuvan asuinsijoilleen. Ihminen on jo ottanut osansa sadosta.
Ovella lävähdyttää hän auki sateenvarjonsa, antaa sen minulle pideltäväksi, ja koottuaan helmansa oikeaan käteensä tarttuu hän vasemmalla käsipuoleeni. Sade on hienoa ja tuhuttavaa. Se ei ole missään saanut aikaan oikeaa rapakkoa, mutta hieno lika leviää kaikkialle ja tahtoo livettää joka askeleella. Lyhdyt ja vaunujen liikkuvat lamput kuvastuvat märkään katuun kuin tyyneen kanavaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät