Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Nyt hän ymmärsi elämän tuon järkähtämättömän ankaran, mutta siitä lohdullisen, ettei se rangaissut syyttömiä, niinkuin hän oli vielä äsken epäillyt. Vähää tämän jälkeen hänen sieluunsa pilkahti toinen vielä kirkkaampi säde. Se lähti siitä masentavasta tunnosta, ettei heidän välillään ollut oikeata avioliittoa ollutkaan.
Hän kuvaili nyt, että Tuira tuli Elsan sairasvuoteen ääreen, ehkä hänen haudalleen, ehkä heidän molempain haudalle... Mutta suruun syvälle haudattuaan itsensä, oikein mielensä sillä täytettyä, tuli joku hetki sen jälkeen, jolloin vilahti jo toivon säde mielessä. Ja kun hän näki Elsan joskus reippaampana, toimeliaana ja päättävän näköisenä, niin mieli raikastui.
»Sinä olet oikeassa», sanoi Witt. »Tässä me istumme odotellen, että sade menisi ohitse. Herra ties, kuinka kauan me saamme istua tässä. Muuten olen minäkin tehnyt havaintoja. Sanoppa, kuinka on mahdollista, että minulla on molemmissa jaloissani saappaat, ja että minulta kuitenkin puuttuu toinen sukkani? Sinä kysyit minulta: mitä on elämä? ja minä kysyn sinulta: missä on minun sukkani?»
CRESSIDA. Profeetan sana olkoon tuo! Jos minä Hiuskarvan vertaa valastani väistyn, Kun aika vanhuuttaan on muistiton, Kun sade pois on syönyt Troian muurit, Sokea unhe niellyt kaupungit Ja soraks survottu on mahtivallat, Niin tarinana petolliset immet Suvusta sukuun pettuuttani viekööt.
Uusi, puhdas lumivaippa Valkovillaan verhoaa Maat ja metsät; puut ja pensaat Härmähelmin kaunistaa, Tuhansissa timanteissa Säihkyy säde auringon. Valoansa vuodatellen, Imanteeksi inehmon. Kuni puhdas lumivilla Luonnon kaiken kaunistaa, Peittää mustan likapinnan, Pelehtyneet puhdistaa, Samoin armo Jumalamme Synnit veriruskeat Pesee lumivalkeaksi, Sitoo haavat haikeat.
Myrsky ja sade pieksivät hänen kasvojaan, mutta hän ei siitä vähintäkään huolinut. Hän oli sellaisessa mielenkiihkossa, ett'eivät hänen ulkonaiset tuntoaistinsa voineet hänelle mitään.
Mutta ulkopuolella, nojautuen vasten seinää, seisoi Juhani ja hänen kasvoillansa näkyi niinkuin katumusta, mutta viha puuskutteli kuitenkin hänen rinnassansa vielä. Pian sade ja ukkonen siirtyi; ja seuraavana päivänä korjattiin Vehkalan niittu, korjattiin tulisessa poudassa. Mutta itse talon isäntää ei nähty siellä. Missä viipyi hän?
"Perää siinä on lapseni, hän levittää sen hienon sametti-vaippansa jonka ensi katsannolla luulisi vaan sade vaipaksi ilmaan, liehuttelee sitä molemmin käsin ja lentää aivan kuin pieni lintu." "Huh, huh! kuinka hauskaa!"
Seuraavana yönä satoi lauhaa, lämmintä kevätsadetta, joka houkutteli lehdet ja kukat esille. Aamullakin vielä satoi aika rankasti, mutta kohta kun sade oli tauonnut, juoksi Mertsi alas laaksoon, palasi riemuiten takaisin ja huusi: »
Siis tajuvoimanne, jonk' olla täytyy sen ylhäisimmän ymmärryksen säde, mi täyttänyt on luomakunnan kaiken, luonteensa mukaan voi ei olla moinen, ett' erottais ei Alkuaan se paljon sen tuoltapuolen, minkä silmä näkee. Vanhurskauteen siis ijäiseen se äly, min vastaan ottaa teidän maailmanne, sisälle tunkee niinkuin silmä mereen.
Päivän Sana
Muut Etsivät