Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
"Näetsen", alkoi Taavi, joka oli päättänyt kylvää Mirandan mieleen muutamia epäilyksen siemeniä hänen omien mielipiteittensä oikeuteen nähden, "näetsen, Miranda, ei ole mahdollista olla aina elämässä johdonmukainen; mutta saatpa nähdä, että aina elämä tavalla tai toisella saattaa sinut häpeään. En minä tahdo sillä sanoa, että sinä olet kauttaaltaan väärässä, en toki.
»Sinä sakramenskattu!» ajatteli ukko Swart. »Saatpa hikoilla ennenkuin saat penniäkään!»
Everstiluutnantti hymyili Pekan käsitykselle asiasta ja vastasi: "Saatpa tosin käydä sukulaistesi luona sill'aikaa kuin minä oleskelen Turussa, mutta sitte matkustamme paljoa kauemmaksi aina Venäjän rajalle". "Eihän tuo raja liene paljoa tuolla puolen Paimiota?" kysyi Pekka levottomasti. "Ompa hyvin kaukana monta kymmentä peninkulmaa".
Pitäisi niiden olla. Niin ainakin vakuuttivat Lindissä. Antaapas olla, eivätköhän vieraat lähde meiltä tyytyväisinä tänä iltana. Niin tuota luulisi. Vielä se pormestari tulee meille toisenkin kerran, saatpa nähdä. On meillä sentään ollut onnea, pappa kulta, kun ajattelee taaksepäin kuinka vähästä me alotimme. Kuule eikös, siellä ajanut hevonen pihaan? Rouva teroitti korviaan.
Oh, lausui Vanloo, minä olen kuullut hänen myöhemmistä vaiheistaan ... tiedän, että hänet vangittiin, kun hän väkivallalla tahtoi pelastaa kahta onnetonta kidutuksesta, mutta sitä en kuuna päivänä aavistanut, että nuo onnettomat olivat äitini ja sisareni. Saatpa kuulla, mitä tuo nuorukainen on tehnyt hyväksemme, sanoi Inkeri, kun kerromme toisillemme onnemme vaiheet.
Ota hänet sen vuoksi mukaasi ja mene Pekkalaisen luo; kyllä ukko keksii neuvon, miten on paras järjestää asiat Matin eduksi, ja myöskin Antin pitäisi sanoa mielipiteensä asiasta ja saatpa nähdä, että hän sen tekeekin." He näkivät nyt nuoremman Makkaraisen tulevan tuvasta ja kävelevän halmeelle päin. He huusivat tämän luokseen.
ANEMOTIS. Kaunis ja ylpeä on minun nuori ruhtinattareni. Saatpa kuulla: v. 2. Tuli kuuhut kuutamon välkkehin: Tule, huoli hapsesi hopeihin ja leiki lehdossa keijuin. Ei, ei, sun hopeahelmiäs halaa en, sun suukkosi liian on vilpoinen ja minä vain lapsonen viluinen.
Mutta Klitsi, joka jostain syystä oli hyvin tyytymättömällä tuulella, muistutti: »Maksatko sinä sen vai?...» Valkolainen peräytyi päätä raapien. »Kuule, sinun pitää odottaa sitä syksyyn ... saatpa odottaa helpostikin.
Parempi lie jos käymme leikkimään. Oleppas sä nyt kotka, kyyhky mä. Saa nähdä, saatko kiinni minut sä! No, käytkös? Vaan sitte en mä irti laskekaan. Kas, paljon parempi olen minä. LAURI. Kuin nuoli nopsa! Mutta varo! kotka vie... AINA. Ei tällä kertaa! LAURI. Kyllä kohdakkoin. AINA. Jos kiinni saat, niin saatpa jotakin. LAURI. No, minkä? AINA. Muiskun! LAURI. Sitte pian vain!
Itse et enää voi ansaita elatustasi, jos tulet sokeaksi. Mutta minä teen työtä ja elätän sinua. Ja minä jaksan tehdä, saatpa nähdä. Ei ole kellään niin paljon voimia kuin minulla. Kuinka hullu olinkaan. Järveen päätin jo mennä, kun olin niin suuttunut itseeni ja elämään. En tullut ajatelleeksikaan että voisin olla sinulle avuksi ja hyödyksi. RISTO. Saattaisihan tuo tosiaankin olla.
Päivän Sana
Muut Etsivät