Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
PRINSESSA. Oi Tasso, katso eteesi, jos voit, ja huomaa vaara, missä väikyt sä! Sua säästän, sillä muutoin sanoisin: jaloa onko noin sun puhua, noin ajatella yksin itseäsi, kuin ystäväin et sydämiä loukkais? Sä etkö tunne mieltä veljeni, kuin sisar kumpikin sua kunnioittaa? Sit' etkö tuntenut tai tiennyt ole? Jo hetket muutamatko muuttaneet on kaiken? Tasso!
"Onko sitten ohitse kulkevaisten armeliaisuuteen turvautuminen mielestäsi vähemmin alentavaista? Mutta jos sinun on vaivaloista pyytää työtä, niin säästän sinut tuosta vaivasta. Huomenna puhelen herra Kartmannin kanssa, ja hän myöntynee antamaan sinulle työtä tehtaassaan. Suostutko siihen?" "Täytyneehän siihen suostua".
Oman kalpean hymysikö? Oman onnesi pirstaleetko? Köyhä on uhrisi, liian köyhä, ja sen otan antamattasikin", ilkkui Surutar. "Surutar, Surutar, sääli vielä kerran! Pyydä sydämmeni, pyydä sieluni, mutta säästä nuoren poikani onni!" "Annatko kalleimman aarteesi, niin säästän?" sanoi Surutar. "Annan, Surutar, annan!" "Anna poikasi!" " Poikani " "Luovu nuoresta pojastasi, niin säästän poikasi onnen!"
"Minä säästän teiltä sen vaivan, ystäväni," sanoi Voltaire kylmäkiskoisesti ja ivallisesti. "Minä kerron näille herroille syyn teidän rohkeuteenne. Siihen on neiti Klairon'in jalomielisyys ja hyvyys yksinänsä syynä. Kuulkaapas nyt, hyvät herrat, miten Klairon tuli tuntemaan tämän herran. Klairon tapasi hänet maantiellä noin kolme vuotta sitten.
Ja kolmas ol' Klesamor, Hän nuorin ol', mutta tottunut Jo varhain urhojen kanssa Sodissa taistelemaan. Hän tappeli vihassa Ja tulta leimusi silmänsä; Hän veljein verestä vaati Veristä kostoa nyt. Ja miekkojen kalske soi Ja Morven riemulla kuuli tuon, Tuon kohta kuolevan kaiun Ajoilta Ossianin. Mutt' nostetun kätensä Hillitsi Hjalmari, lausui noin: "Sä nuorukainen, mä säästän Taruille henkesi sun.
Väkivaltaiset murskaan, mut säästän vanhurskaan, teen kullekin oikeuden mukaan: olen sellainen, miksi kukin uskoo mun, siksi mun voimaani vältä ei kukaan.»
Mutta kun ovat saaneet olla täällä jonkun aikaa, tulee heistä kohta ihmisiä Minä raadan, kuin hevonen ja teen työtä kahden miehen voimalla. Palkka on hyvä, säästän jotakuinkin ja panen pankkiin. Senkin olen täällä oppinut. Ensin kun tulin, keräsin kirstun pohjalle, niinkuin siellä kotona tehdään; mutta ihmiset kun sen näkivät, nauroivat ja luulivat minun tulleen hulluksi.
RAUTIAINEN. Herra puheenjohtaja. POMMERI. Mitä sillä Rautiaisella on sanottavaa? RAUTIAINEN. Minulla ei ole ollut tietoa, mistä on kysymyskään. Nyt kuulin, mutta en tiedä, minkä johdosta tämä äkillinen päätös tehdään. POMMERI. Lukisit sanomalehtiä, niin ei tarvitsisi selittää! RAUTIAINEN. Minä olen lukenut ja säästän herra puheenjohtajan vaivoja.
Tiedän, että köyhät ja tietämättömät kansankerrokset kadehtivat siihen aikaan rikkaita ja sivistyneitä, mutta minusta näyttää, että jälkimäisten asema ei ollut paljoa parempi kuin edellistenkään, heidän kun täytyi asua kaikenlaisen saastan ja eläimellisen kurjuuden keskellä.
Tiedäthän, isä, että aina säästän tavaroitani vuodesta toiseen." "Vakuutan teille, herra Crowfield", sanoi neiti Featherstone, "etten eläissäni ole nähnyt niin säästäväisiä tyttöjä kuin teidän tyttärenne; on ihan ihmeellistä, kuinka kekseliäitä he ovat puvussaan. Mitähän ihmettä he tekevätkään? Minä en ikinä tule toimeen niin vähällä." "Niin", sanoi Jenny, "olen ostanut vain yhden uuden hatun.
Päivän Sana
Muut Etsivät