Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Koittipa odottamaton ilo. Pyhän Yrjön päivänä oli herra Kartmannin nimipäivä. Kun tehtaan työmiehet tulivat isännällensä onnea toivottamaan, kutsui tämä Fredrikin esille ja pisti kultarahan hänen kouraansa. "Ota, poikaseni", sanoi hän, "tämä on palkinto, jonka olin määrännyt ahkerimmalle pojalle koulussani, ja olenpa iloinen, että juuri sinä sen olet ansainnut".
Herra Kartmannin kasvot vaalenivat vaalenemistaan, mitä enemmän hän piirustusta katseli; kätensä vapisivat ja hänen kaikissa kasvon-piirteissään kuvastihe tuo liikutus, joka seuraa kovan kärsimisen muuttuessa odottamattomaksi onneksi.
Herra Kartmannin luota päästyään vetäytyi Fredrik kamariinsa ja hämmästyksissään heittäytyi nojatuoliin. "Neljässätoista päivässä toisti hän ovat talon tilit järjestetyt, ja sitten ilmoitetaan tehdas kaupaksi! Neljätoista päivää! Hyvä Jumala! ainoastaan neljätoista päivää!
Kyynelet pyrkivät hänen silmiinsä, mutta hän pidätti ne; hän läheni äitiänsä, pyysi häntä käymään vuoteelle ja sanoi nyt heti lähtevänsä tehtaan isännän, herra Kartmannin, luo. Mutta tältä etukäteen saadut rahat riittivät tuskin muutamankaan päivän välttämättömimpiin tarpeisin, ja pian vallitsi tuossa köyhässä perheessä entinen puute.
Kului useampia kuukausia, eikä veljesten tilassa tapahtunut mitään muutosta. Vanhempi oli, niinkuin jo kerroimme, saanut työtä herra Kartmannin tehtaassa, ja vaikka hän ei osoittanut mitään intoa työnteossansa, niin ei hän vielä ollut ansainnut mitään varsinaista moitettakaan.
Kolmen vuoden kuluttua taisi Fredrik jatkaa oppimistansa yht'aikaa herra Kartmannin poikain kanssa ja oli taitava lasku-opissa ja mittaustieteessä. Hänen lukutoverinsa, joista toinen oli kahta, toinen neljää vuotta nuorempi häntä, iloitsivat hänen edistymisistään ja kohtelivat häntä enemmän toverinansa kuin turvattina.
Kun sisääntulleet olivat huomanneet olevansa yksinään, puuttui yksi heistä hiljaisella, mutta kumminkin selvällä äänellä puheesen ja ilmaisi aikeen, johon he olivat ryhtyneet. Heidän aikomuksensa oli näet yön aikana murtautua herra Kartmannin konttoriin ja viedä sieltä rahat pois.
Hän piirusteli siinä erästä herra Kartmannin tehtaan mutkallisimmista koneista.
Hän astui ikkunan kautta katolle ja kiipesi varovasti savupiipun päähän. Sinne päästyänsä tahtoi hän vetää puoleensa herra Kartmannin kirjoitushuoneessa työskentelevien henkien huomion ja viskasi sen vuoksi ensin muutamia kalkkipalasia piipusta alas, pani sitten kirjeensä kahden tiilikiven väliin, suojellaksensa sitä uunin tulelta, laski kiviparin piipusta alas ja palasi sitten huoneesen.
Päivän Sana
Muut Etsivät