Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vasta sitten se, taipuen taapäin, oieten ylös ja eteenpäin ja taas hiukan nousten, kun sitä nostan, pudottaa perhon sinne, missä sitä odottaa sen ensimmäinen saalis, sen itsensä arvoinen, suvannon sulho, jonka se tuo leikiten maihin, iloiten ottelusta ja odottaen uutta. Se on miekka miestä myöten vyöllä. Se on ase minun mitallani tehty, jäsen ruumiissani, elimellisesti siihen yhtynyt.
Työ ei suinkaan siihen päättynyt, että saalis kuljetettiin kotiin; se oli vielä pantava säilyyn; ja kun ei ollut säilytyspaikkaa, täytyi kaikki ripustaa puiden oksille. Oli saatava riista-aitta, ennenkuin voitiin ryhtyä pyytämään suurriistaa, sitä paitsi oli tehtävä sudenloukku siltä varalta, että ne tulisivat sillä välin kuin miehet olivat yötä metsässä.
Kiirettä ei pidetty, lähellä oli saalis, ja vasta päivän valjetessa sopi sen kimppuun käydä. Kun oli järven yli hiihdetty ja sitten erään harjun poikki jo saavuttu suuren suon laitaan, erosi Jouko muista, lähtien edeltäpäin kierrosta tarkastamaan. Sieltä palattuaan ilmoitti hän kontion yhäkin paikoillaan nukkuvan ja sanoi siinä syksyisen kierroksensa olevan, mihin oli nyt ladun hiihtänyt.
Kunpa nyt vaan joku saalis osuisi hänen tiellensä! Petäjiköstä saapui hän niityn laidalle. Siellä kasvoi kaunista koivikkoa. Ja mikäs on tuo tuolla koivun latvassa? On teeri totta tosiaan. Kyöstin sydän alkoi pamppailla. Hiljaa, tuskin hengittää uskaltaen, hiipi hän nyt ampumamatkan päähän. Nostaa pyssyn, tähtää, laukaisee. Mutta mikä ihme!
Jospa tuosta toissa vuonna Jo heti hepo etehen, Saalis saunasta rekehen; Tulla tuomarin etehen, Tieustella tietääksensä Keltä tullia tulisi, Vuoroa vähänkin saisi.
Häntä otettiin vastaan kristillisesti mutta kylmästi. Hänelle kuvailtiin kunnianhimon kiusausta ja nöyryyden suloisia hedelmiä ja neuvottiin menemään tienoon kristillismieliselle sepälle oppiin. Koko saalis oli suosituskirja kirjansitoja Olsenille, jolla hän sai työtä tämän sanomalehdessä ja kirjansitomatehtaassa. Hän sitoi kirjoja ja luki niitä, latoi ja korjasi sanomalehteä.
Mutta ei minua viehättänyt niin paljon saalis kuin hurma saada hiiviskellä siellä ja kuukkia ja tuntea onnen tunnetta nautinnosta olla ja elää siellä yksin ja sulautua siihen ja joutua sen lumoihin.... Ja niinhän minä oikeastaan olen kaikkea muutakin elänyt ja tehnyt, aatteissa, tunteissa ja tunnelmissa, henkisiä harrastaessani, muokatessani maata, kyntäessäni ja kylväessäni.
No, eipäs tähän sen enempää tarvittu; pari toveria pujahti heti kanakoppiin eräästä sen seinässä olevasta pienestä aukosta. Sieltä löytyi sitte kolme kaunista kukkoa ja viisi kanaa; saalis jaettiin paikalla ja paistoimme murkinaksemme aika hyvän kukkopaistin, ajatellen: olisihan ne muut sieltä kuitenkin ottaneet, niin yhtä hyväthän ne olivat meidänkin suuruspaloiksi.
Ainoastaan kun aurinko paistaa, ne tulevat näkyviin. Vaan nyt ei paista tuo aurinko; nyt on pimeä, ja nyt hän varjona maata mataa. Paljon on Katri kärsinyt. Hän on uskollisesti odottanut saalistaan, vaan saalis ei ole ansaan mennyt. Se on lentänyt pois. Katri on sitä hakenut on löytänyt; sillä nyt tietää hän vihdoin saaliinsa olevan otettavana pesästä, josta hän kerran päästi hänen lentämään.
Tämä muutti miesten suunnan, ja niinpä lähdettiin vasemmalle ja riennettiin, mikä jaksettiin, joen ja suon välistä tietä eteenpäin. Kauan hiihtivät miehet metsätietä, siinä toivossa, että susi, kerran tielle päästyänsä, mieluummin pysyttelekse siinä, varsinkin kun lunta on paljon ja pedolla raskas saalis kannettavana.