United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ryskyen yhteen ryntäsivät, kumu ankara kuului, kaikui ilmojen kansi, ja Zeus sen kuuli Olympon harjall' istuissaan; hänen rinnassaan sydän nauraa sai makeasti, kun katseli hän kahakoivia noita.
Eräille vanhoille hongille ja monelle nuoremmallekin puulle, jotka olivat päätänsä pitempiä muita tahi olivat juurensa huonosti maahan tunkeneet, antoi se semmoisen tupsauksen, jotta ne ryskyen kaatuivat maahan, jollei sattunut tielle joku jykevämpi toveri, jonka varaan saivat jäädä nojaamaan.
KIILI. Parhaassa hongistossa hän kirveellänsä peuhasi: hän ristin rastin hirret kaateli, ja sinkoilivat lastut ympärillään, kuin kipenät tulikuumasta raudasta; ja riemuten katseli hän honkaa, koska ryskyen se kaatui.
Talvi kului, kevät tuli myöhään, lumikinokset kestivät kauan sulaa; mutta viimein, niin kuin ennenkin, melkein niin kuin yhdellä loihtulyönnillä katosi lumi, jäät irtautuivat rannoista ja virtasivat kolisten ja ryskyen koskesta alas, ja samassa oli maa viheriässä pu'ussaan, puut vaatettuivat vaaleanviheriöiksi ja sinivuokot levittivät kukkavaippansa niityille.
Metsän immen lempeän; Liehtarina miehen tiellä Hienohelma hyppelee, Ja kultakiharat liehuu. Ihana on täällä rauha, Urhea on taistelo: Myrsky käy ja metsä pauhaa, Tulta iskee pitkäinen Ja kuusi ryskyen kaatuu. Metsän poika tahdon olla, Sankar jylhän kuusiston, Tapiolan vainiolla Karhun kanssa painii lyön, Ja mailma Unholaan jääköön. KIRJALLISESSA AIKAKAUSLEHDESS
Mutta samassa hän hypähti pystyyn. Sillä pääportilta päin alkoi lähetä meteli. Vahva portti oli saatu vihdoin rikki. Ryskyen se kaatui sisäänpäin, ja Teja meni vihollisensa taloon. Kynnyksellä hyökkäsi hänen kimppuunsa väijyksissä olleen pantterin tavoin mauri, joka tarttui vasemmalla kädellään hänen kurkkuunsa. Oikeassa välkkyi puukko. Gootti pudotti kirveensä.
Noinp' ol' Apollon kanssa sen kaatava kerta Poseidon; vaan liki muuria nyt lujaseinää raivosi taiston kiljuva temmellys, kivet kiitävät tornien hirsiin ryskyen iski, ja Zeun vihan ruoskan alla akhaijit taajaan sulloutui tasalaitain laivojen ääreen, vimmaa Hektorin hirmustuin, pelontuottajan tuiman; hänp' yhä taisteli rynnistäin kuin riehuva myrsky.
Aikaa ei ollut heillä kolkuttamaan ja odottamaan laskemista sisään, vaan rynkäsivät he kaikin voimin päin ja ryskyen ja kolisten lennähti porstuvan jykevä ovi auki. Pauhulla ja töminällä riensivät he porstuvasta tupaan ja siitä tuulenpuuskana tulisijan hiilistöön, josta heitä vastaan hengitti kallis lämmin.
Pian tuo ikivanha puu kovasti ryskyen kaatui maahan. "Kas nyt", virkkoi Pekka, "me halkaisemme tästä kappaleen, siitä teemme kannen liha-astiaamme, ja sitten katkaisemme ja koverramme ontoksi rungon sitä mukaa kuin tarvitsemme tilaa." "Se käy hyvin. Jahka nyt saamme tämän suuren möhkäleen ontoksi latvaan asti, niin siihen kyllä mahtuu lihavaroja meidän tarpeeksemme moneksi vuodeksi."
Hän viimein vuorten vinkalossa kohtaa Partahisen kontion, Kiväärins pamahtaa ja savu kiirii: Ohto otsall' verisell' Päin karkaavi ryskyen, Vihasta hurja, Mut rintansa keihääsen syöksee ja kaatuu. Niin lepää siinä voimallinen sankar', Povi verta vuotaen, Hän nukkuu, kylmenee, ja unohdettu On nyt elon taistelo, Ja nuorukain käyskelee Kotihins taasen, Kosk' väsynyt aurinko läntehen vaipuu.