Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
"Antakaa sille se valkoinen leipä, joka oli säästetty minua varten." Hevonen vietiin päärakennuksen vieressä olevaan talliin. Marmoripilttuut olivat tyhjät. Plutolla ei laajassa tallissa ollut muuta toveria kuin Syphaxin rusko. Kaikki muut prefektin hevoset olivat teurastetut palkkasoturien ruoaksi. Talon isäntä meni komean eteisen ja atriumin läpi kirjastoonsa.
»Oi! kiitos, Isä taivaan Siis viime kerran saan Nyt nähdä kodin armaan Ja vanhemmatkin vaan Nyt auta, Herra armas, Jo voimat uupuvat Hyvästi, isä, äiti Ja siskot armahat!» On kylmä talvi aamu, Ja härmäkukkasiin Säteilee kulta rusko, Ja lumen kiiltäviin Kiteisiin säde päivän Luo ensi suutelon: Niin havahuttaa luonnon, Herättää inehmon.
Vaarojen lailta ja järven saarista näkyvät juhannuskokot kuvastuivat järven pintaan ja illan rusko valoi silkkisen verhonsa veden kalvoon, vaarain lakiin ja lehtoisille rinteille. Mikon ja Aunon mielestä ei järvellä olo ollut milloinkaan tuntunut niin viehättävältä kuin nyt. Kun verkot oli laskettu järveen, heittäytyi Mikko venheen perään selkäkenoon, Auno istui tuhdolla airot käsissään.
Tänä yönä, sanoin, mutta aamuhan jo olikin oikeastaan, vaikka pimeydestä päättäen sitä ei olisi osannut arvata. Mutta talvinen aamu se pääsee vasta niin myöhään vapaaksi yön tummasta sylistä. Kesäistä yötä Pohjolassa tuskin huomaakaan. Illan rusko ja aamun koi ovat kuni kaksi rakasta sisarusta, jotka toisiansa syleilevät.
Vieressäin kun lemmin soitti, Soitti taivaan iloa, Toivon tähti mulle koitti, Niinkuu rusko nouseva; Ja mun rinnassani soi: Aina, Aina, kultain voi! Vieri vuosi; luotain lähti, Niinkun päivä maillehen, Multa sammui toivon tähti, Sydän itki kaihoten; Surkeasti sydän soi: Aina, Aina, kultain voi!
Hän oli suuri ja väkevä ja kaunis katsella, tiesi niin paljon enemmän kuin Ellen, eikä kuitenkaan voinut häntä vastustaa. Ja kuka oikeastaan osasi häntä vastustaa? Isä, Tiina, Andreas? ei kukaan. Andreas? Pitihän Ellen Andreaksestakin, niin, oikein paljon. Mutta hän oli liian itkusuinen ja mieto; hän ihan hävisi sormien välissä, niinkuin tuo hieno hieta meren rannalla. Hop Rusko!
Mutta kuin Maria tointui, käänsi siniset silmänsä häneen, ja kun hohtava rusko levisi hänen poskillensa, punastui Niilokin rohkeudestansa että hän oli katsellut häntä niin läheltä; kaino hämmennys kuvautui hänen katseissansa ja hän laski immen hiljaa kalliolle. Hän nosti silloin vielä kerran surullisen katseensa nuorukaiseen päin, kätki sitten kasvonsa esiliinaansa. Hän vapisi kovasti.
Ne, jotka olivat pelänneet, nousivat rohkeina, niiden sieluihin, jotka olivat epäilleet, valui uskon virta. "Hosianna!" huusi pian joku ääni, ja toinen jatkoi: "Kristuksen tähden!" Sitten hiljeni kaikki. Kirkas, kesäinen rusko tunki kellariin ja valaisi mielenliikutuksen kalventamat kasvot.
Tusse hyppäsi iloissaan, ja herra Kontio seisoi verannalla heiluttaen lakkiaan. Ptro, ptro, Rusko ja Oiva, seisokaa nyt! Hyvää päivää, Miina ja Mari noh Tusse lomppi, poikaseni, hyvää päivää, hyvää päivää! Etehisen ovi lensi auki, ja siellä jo Freedrik samalla oli äitiä syleilemässä. Tervetuloa, rakkaat, rakkaat lapseni! tervehti äiti.
Näin unta, että päältä tämän maan nous maailmalle uuden aamun rusko. Sen sinne nuoret nosti voimallaan ja nuorten voima oli nuorten usko. ERAKON H
Päivän Sana
Muut Etsivät