Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Antakaa hänelle viinimarjan mehua! AULUS CAECINA: Ahaa, nyt pannaan runoniekka koetukselle. RUNOILIJA: Odotan määräystäsi, caesar. DOMITIANUS: Laulappas julki minulle mimmoisen soisit keisarin olevan. No, Muusat hoi! Sitrat, auttakaa häntä. L
»Ei, ei, Olivier», sanoi Ludvig maltittomasti, »laulaahan muinainen pakanallinen runoniekka: »Vota diis exaudita malignis toivoista, joiden jumalat sallivat toteutua, silloin kun he ovat rukoilijaan suuttuneet.
Jotenkin tylysti hän sanoi: Mitä, ettehän vain liene runoniekka, mies? Lamppu ei suinkaan näyttänyt tavalliselta runoniekalta seisoessaan siinä ja nöyrästi pyyhkiessään paksua nenäänsä lävitsensä öljyisellä niistinliinalla. Pikemmin olisi voinut luulla häntä yhdeksi niistä kappaleista, joita hänen virkansa puolesta tuli hoitaa.
Tää oli paikka, johon meidät jätti Geryon; Runoniekka kulkemahan vasenta puolta läks, ma jäljessänsä. Näin oikealla uutta surkeutta ja uudet vaivat, uudet kiusanhenget, joit' oli ensi kuilu tulvillansa.
Noin kuopataan runoniekka vain. Minä onnea maljan täyden sain! Minä autuutta sain meren päilyvän, ja sen pohjaa, äärtä ei näy: salalähteet tuhannen elämän minä syömessäni säilytän. Mit' on murheen myrkky ja haavoitus? Viri pinnalla tyynen veen. Mull' on aika ja rauha ja unhoitus, mull' on ikuisen kevään lupaus. Ja ylenpalttinen autuus vain pois ihmisten luota mun vei.
Jonka jälkeen lähti menemään, kädessä kukkaskimppu, ja kainalossaan nuori neitonen. Kahden puolen jakausi yleisö ja hattuaan nostaen kiiruhti hän heidän ohitsensa. Kun oli jo ovesta ulos menemäisillään, viilsi vielä ilmaa kimakka naisen »eläköön». Runoniekka nosti lakkiaan ja näkyi hymähtävän. Ja sitten hän katosi kadulle. Huomenna on hänen ensimmäinen luentonsa yliopiston juhlasalissa.
Minä tapasin heidät sillä syrjäkadulla, joka vie poliisikamariin. He olivat jo aivan portista pihaan menemäisillään ja jos en olisi siihen ennättänyt, olisi runoniekka varmaankin saanut viettää yönsä korttikaarin kylmällä vuoteella ja herätä aamulla unestaan sen murheellisten seinien sisällä.
Päätös ja sen täyttäminen ovat yhtä naisella, sanoo runoniekka. Niin se myös oli Annallakin. Silmän räpäyksessä hän jo istui pienessä venheessä järvellä ja tarttui tottunein käsin airon pyyryihin, vähintäkään pelkäämättä pimeyttä ja ukkosen jylinää, joka likeni likenemistään.
Ja kun hän astui tämän vahvan paikan pimeävarjoisten, synkkien muurien sisäpuolelle, tuntui ikäänkuin joku ääni olisi hänen korvaansa kuiskannut sen varoituksen, jonka firenzeläinen runoniekka runoelmassaan on pannut Manalan portin otsakkeeksi: »Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää.»
IMARI Isännälle: Runoniekka, niinkuin näet! Käy Flöiden luo ja lyö häntä olalle: Heitä hornaan nuo vanhat, niistä emme koskaan sovi! Ja voisinpa muistuttaa, että se teidän ruumisarkkujuttunne oli jokseenkin tyhmä juttu. Mutta menneistä ei sanaakaan. Nykyisestä olemme yksimielisiä ja urhokkaita olette miehiä! IS
Päivän Sana
Muut Etsivät