United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ah, se voi ainoastaan olla yksi, se oli hän hänen poikansa hän oli tullut isänsä tykö hänen vaikeimmalla hetkellänsä, kantaakseen hänet sävelillä valkeuteen ja rauhaan. Sillä koko hänen elämänsä lumoi poika esiin, ei änkäten eikä raa'asti ja rumasti, niinkuin Torger ennen aikaan oli tehnyt viulullansa, ei, ne oli säveliä niin vienoja, niin sulavia, joissa itku ja valitus ja leikki yhtyivät.
»Wiinasta» ja sen vaikutuksista Juteini opettaa näin: »Wiina, neste woimallinen, pyörryttäwä pisarainen, liemi tehty leiwäksistä waikuttaapi wäkevästi meissä monella tawalla; yhden tekee terweheksi, toisen rundelee rumasti; wiepi mielen miehen päästä, kielen tyhmäksi tekeepi; kehoittaapi riidan kautta ratkaisemaan riidat suuret, tappeluksella toratkin; yllyttääpi ystäwäiset riita-miehiksi rumiksi; katkaiseepi kielen paulat, sanat päästää saastaisimmat siiwollisuuden siteistä.
Ja vielä kurjempaa oli, ett'en tahtonut myöntää rikkoneeni, vaan syytin isää ... se oli rumasti, niin, tosiaankin rumasti! Menen heti pyytämään isältä anteeksi!" Kun Sven tuli isänsä luo, kulki tämä yhä edestakaisin lattiaa pitkin, niinkuin hänen tapansa oli, kun hän oli kiihottunut.
Ei heistä kukaan enää muistanut, että hän oli köyhän mökkiläisen poika. Mutta Joju muisti nyt, että hänen piti mennä ajamaan lehmää haasta, ja sanoi, että hänen täytyi jo lähteä pois. Oliko hauskaa juosta? kysyi Solmia ystävällisesti. Oli niin pannahitten hauskaa. Nyt katsoivat kaikki lapset hämmästyneinä toisiinsa. Hyi, kuinka rumasti sanoit! Ethän sinä enään koskaan puhu sillä tapaa?
Me emme ole vielä monen hengen kanssa olleet puheisilla täällä ja kenties olemme jo saaneet useampia vihamiehiä kuin ystäviä, varsinkin kun olemme julkisesti puhuneet kansakoulun puoleen; semmoista on maailman meno". "Tuolla kokouksessa kansakoulun vastustajat puhuivat herroista ja muista virkamiehistä niin rumasti, ovatko herrat sitten niin pahoja?"
Tämä herttainen väli loppui kuitenkin rumasti ja typerästi.
Mikä loppuu, sen oikea mies hankkii. Kalle koetti lyödä leikiksi. Elä nyt aina toru. Suusi mököttää niin rumasti. Uskotaan, että meri antaa. Meri ei anna teille milloinkaan mitään. Ei sinulle eikä teille kenellekään. Meri ei anna mitään nahjuksille. Antaapas se Korsulle ja hänen penikoilleen. Sillä ne ovat semmoisia lokkeja, jotka lentävät ja liikkuvat. Ne ovat liikkeellä missä ilmassa hyvänsä.
Kuultuansa nämä ystävälliset lauseet, Crockston irvisti rumasti, mutta ei avannut suutansa. Hän sidottiin pelivärkkiin kiinni, jossa ei voinut liikuttaa käsiänsä eikä jalkojansa. Muutamain minuuttien perästä sen jälkeen lähti James Playfair hytistään ja tuli pelivärkille. No mitä sinulla on vastaamista? kysyi kapteini, joka tuskin voi hillitä vihastuksensa. Ei mitään vastasi Crockston.
Silloin kansan kovemmangin, kuullellessa kandelettas, suli sydän suosioksi, mieli muutettiin medeksi; itse vedengin Emändä riensi randaan riemuisesti, rinnoin ruohoille rojahti, linnut siivin sipsuttivat yli pääs ja ymbärilläs, kurkotellen, kotkotellen nokka kotkangin norisi, pirahteli pienen linnun; meren peikot, metsän pedot, murha-töihin mieldyväiset, taukosivat tappamasta, raatelemasta rumasti.
Ei tiennyt sitä Pietari Isaskaar, mutta vannoi toki rumasti: »Mutta sen mie vuan siulle sanon, kuule, Jäppinen, jotta ii sillä pitää vielä istuu piässä, vaikka ihe piru oisj vastakynttä vetämässä!» Isä ruikkasi suupielestänsä pitkän tupakkasylen ja vannoa jurnasi: »Vaikka hänessä oisj kakstoista pahoohenkii, niin piähän sen puustaimen pitää männä kun mie vuon suan sen kakaran tässä kynsiinj».