Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Ei niitä ehkä tarvitse ollenkaan herättääkään riittää kun ei niitä uneen uuvuteta. Nouseminen ei ehkä vaadikaan mitään ponnistuksia, vaan vajoominen. Eikö vaaditakin ponnistusta vain ajatellakseenkin jotakin halpamaista meren vaiheilla tai yön kasvojen edessä? Ja mikäpä sielu ei tietäisi alati olevansa meren vaiheilla ja alati elävänsä ikuisen yön ympäröimänä?
Halloo! Se on kuvernööri Lindh. Tehkää hyvin ja käykää kasarmilla pataljoonan päälliköltä ottamassa selkoa siitä, miten hän huomenna kutsunnassa ... vai niin, olette jo käynyt. Pieni kävelyretki kaupungin läpi ja lyseon ohi ... se kyllä riittää. Tulette sitten puheilleni. Hyvä on. Soittaa kiinni. ROUVA LINDH. On pysähtynyt toimessaan ja kuunnellut, moittiva ilme kasvoillaan.
Mahtava talvi alkoi näyttää lannistuneemmalta. Muutamina kevät-aamuina se vielä kouristeli ulkona kuljeksivien poskipäitä ja nenää, mutta viimein leppyi kokonaan. Kylmän talven sivu oli mennä nutuutettu toivomalla suloista kesää ja kuvittelemalla mielessään lämpimämpiä päiviä. Ainoa turva on ihmisillä toivominen. Sitä kun vain riittää, niin voi aivan huolettomasti ja laiskana kärsiä kaikkea kurjuutta, jopa antaa vaikka jalkansakin paleltua, kunhan vaan jaksaa toivoa, että pehmeä tästä perästä seuraa.
Pian sille ryyppykin maistuu. Mahtaisikohan tuo juoda viinaa? Se kysymys oli pian ratkaistu. Kumottiin Nallelle ryyppy kurkkuun, ja heti kun oli saanut sen irvistäen nielaistuksi, hän pisti kielensä ulos ja pyysi lisää. Katsos veitikkaa! nauroivat herrat. Kyllä se nyt riittää sinulle täksi kertaa. Nalle oli koko sen kevään ja kesän asemaherrojen luona.
Oi, nouskosi kirkasna päivyt uus, kun loppuvi raatajan rauhattomuus ja päättyvi pitkä päivätyö! Herra, valkase vaivamme yö! On monta uskoa päällä maan ja toinen toista kiittää, mut laulajalla yks usko on vaan ja hälle se saapi riittää: Min verran meissä on lempeä, sen verran meissä on ijäistä ja sen verran meistä myös jälelle jää, kun päättyvi päivä tää.
THERSITES. Ei sillä väliä; minä puhun yhtä paljon kuin sinä, sen jälkeenkin. PATROCLUS. Jo riittää, Thersites; vaiti! THERSITES. Pitääkö minun olla vaiti, kun Achilleen narttu käskee? Mitä? ACHILLES. Siinä sait, Patroclus! THERSITES. Hirsipuu teidät periköön, senkin visakallot, ennenkuin vasta tulen teltoillenne! Minä tahdon oleilla missä äly elää, ja jätän nyt tämän narrien koplan.
»Nään kyllä», virkoin, »pyhä soihtu, rakkaus näiss' että kartanoissa riittää vapaa jo totteluhun ikikaitselmuksen. Mut se on ymmärtää mun työläs, kuinka sa yksin juuri kumppaneistas tähän tekohon ennen muita määrättihin.» Sanaani viimeiseen en päässyt vielä, kun valo kiertäin keskipistettänsä, nopean myllynkiven lailla pyöri.
luo häneen katseen ja ristii hiljaisessa ihmetyksessä kätensä. Sinäkin, Brutus! puoliksi hämillään, puoliksi suutuksissaan. Ajattele vaan, enemmän multa yhä vaaditaan. On mulla morsian. Sa katso muita suuresti kokeneita kihlatuita, joit' ihmisinä sinun täytyy kiittää, he väittävät: jos elon taisteluita kaks käy, niin Selityksesi jo riittää. Sen keltä sait? Heit' älä koskaan pilkkaa.
»Habet! riittää!» kimeä naisääni huudahti. »Riittää!» Se oli saman naisen ääni, joka niin kiihkeästi oli hakenut rikoksellisia pedoille. »Vaiti, lapsi!» Pansan vaimo sanoi käskevästi; »Non habet! Hän ei ole haavottunut.» »Toivoin hänen olevan, vanhan Medonin lohdutukseksi», tyttö kuiskasi.
EDGAR. Täält' oli silmät sen' kuin kaksi kuuta, Tuhannen nokkaa päässä sen, ja sarvet Kuin meren hyöky laineiset ja kierot; Varmaankin hiisi. Kiitä, miekkonen, Pelastuksestas valon jumaloita, Jotk' ihmeill' itsellensä arvon hankkii. GLOSTER. Sen uskon nyt. Vast'edes tuskan kärsin, Siks kun se itse huutaa: "nyt jo riittää!" Ja "kuole!"
Päivän Sana
Muut Etsivät