Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. marraskuuta 2025
Paidan hän pian kyllä riisui, mutta ei liikahtanut mihinkään ilman käsinettä, josta hän piti enemmän kuin mistään muusta lahjasta. »Hänen erikoisesta ruokailutavastaan ja hänen puhtaudestaan» kirjoittaa amiraali »saattoi huomata hänen olevan ylhäissyntyinen mies».
Sillä wälin muu wäki puuhaili mikä mitäkin: mikä riisui märkiä waatteitansa ja laittoi niitä kuiwamaan, mikä purki konteistansa pois rasioita, suolakopsia j.n.e. ja laittoi niitä järjestykseen; waimot taas, ensin riisuttuaan, ottiwat kukin pienokaisensa ja antoiwat niille luonnollista ruokaansa. "Minkälaiselta ilma tuntuu?" kysäsi wiimein ukko, ikäänkuin unesta heräten, Matti pojaltaan.
Setänsä tuli näkyviin. Hän oli kangistunut ja niin raskas, että oli niin paljon kuin veti. Lents kantoi hänen kamariin, riisui vaatteet hänen päältänsä ja laski hänen sänkyyn. Siinä hän häntä hieroi siksi kun hän rupesi hengittämään. "Missä minä olen?" vohkasi hän, "missä olen minä?" "Minun luonani, setä". "Kuka minun tänne on saattanut? Kuka on vaatteeni riisunut? Missä on vaatteeni?
Isä riisui hevosen valjaista, sitoi sen kiinni rattaisin torilla ja antoi Junulle luvan mennä kaupunkia katselemaan, kunhan vaan silloin tällöin katsahtaisi hevosta. Kotia täältä ei niin kohta lähdettäne, sanoi isä, antaen Junulle 25 penniä markkinarahaa ja meni tiehensä ystävineen ja naapureineen.
Hän riisui raskaan sotilaspukunsa ja veti ylleen keveän nahkatakin. Suuren, ruskean oriinsa asemesta valitsi hän pienen, laihan, mutta jäntevän voionmaalaisrotuisen juoksijan. Kaksi ratsumiestä seurasi häntä luistimet jaloissa, molemmilla kelkka edessään. Sillä tavalla alkoi matka melkein koko Ruotsin sotajoukon katsellessa.
Muuta ei ole puhdasta kuin silmän valkuaiset ja hampaat suussa... Kysyi se minulta tännekin lähtiessään, pitääkö ottaa evästä, joka merkitsi sitä, minkälainen on talo. Mutta minä sanoin, että ette tarvitse evästä, kyllä sitä on talossa. Ja hyvin tuo näkyy viihtyvänkin. Niinhän tuo näyttää. On kuin Liposen lintu, virkkoi Hetvi ja riisui Matilta vaatteita.
Mutta kun Nestorin teltan luo ajokumppanit saapui, vaunuilt' astuivat elonkasvaja-maan kamaralle, Eurymedon, ajomies, hevot riisui sankarin vanhan vaunujen eestä, mut rannall' itse he raikkahan tuulen antoi vilvoittaa hien pois pukineista ja sitten telttahan siirtyi, kuss' oli istuimet väsyneille.
Saneli ihala impi: "Silloin mie sinun omasi, kun sammuu sydänsuruni." Tuo kaunis pajarin poika suki orhin sulkkukarvan, naljaeli neitoselle: "Milloin sammuvi surusi?" Virkahteli vieno virpi: "Silloin sammuvi suruni, kun minä sininen risti." Tuo kaunis pajarin poika riisui ristin rinnaltansa, naljaeli neitoselle: "Muistatko minua milloin?"
Vieraat olivat silloin jo astuneet sisään, ainoastaan tuo vanha arkki seisoi vielä pihalla, kolme surkeaa hevosta edessä, joita Marczi par'aikaa riisui valjaista. Tästä me siis tiedämme, kutka olivat tulleet.
Hän riisui yltänsä vaatteen toisensa perään, eikä kulunut pitkään aikaa ennenkuin koko yläosa ruumista oli ilkialastonna. Mutta hän soitti kuitenkin vähentymättömin voimin kuin olisi hän päättänyt soittaa kokoon koko Suomen kansan.
Päivän Sana
Muut Etsivät