Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. marraskuuta 2025
Hän oli sytyttänyt kynttilän, ottanut kutimensa esille ja odotti isäänsä. Oveen tartuttiin ja Gunnar astui sisään. Vedenpisaroita riippui hänen hiuksissaan ja tippui nutustaan, joka oli sateesta kiiltävä. Hän ei sanonut mitään, astui vaan takan ääreen, riisui nutun päältänsä ja levitti sitä valkean eteen.
Samalla hän riisui Vapulta vaatteet ja ravisti pois ne tuhannet muurahaiset, jotka hänen ruumistaan pureskelivat. "Enemmän vettä, Antti!" huudahti hän, tyhjennettyään Antin lakin, ja poisti edelleen muurahaisia Vapusta. Kun Antti toisen kerran toi vettä, hän kaasi sitä Vapun suuhun, ja syvä helpotuksen huokaus pääsi Pekalta hänen huomatessaan, että Vappu nielaisi veden.
Vieno punastus lensi kalpean Heleenan kasvoihin; hän riisui valkoisen hansikkaan oikeasta kädestään, kaksi kallisarvoista sormusta kiilsi hänen sormissaan toinen oli hänen vihkimäsormuksensa, ja hän ojensi kätensä polvistuneelle, nostaaksensa häntä seisalleen. Mutta upseeri veti kaunoisen käden huulilleen, suuteli sitä kahteen kertaan, ja sitte likisti sen hellästi sydäntään vasten.
Ameile emäntä tervehti ystävällisesti tullutta, joka apuaan tarjotessaan kohta riisui mekon päältään ja pyysi saada suuren esiliinan; mutta emäntä ei sitä vielä sallinut, vaan käski Amrein ensin hyvästi sammuttaa hänen nälkänsä ja janonsa.
Minkä arvoinen on elämä, minkä arvoinen henki epäileväiselle? Epäileväiselle! Mutta Johannes ei saattanut epäilläkään. Hän riisui nyt yltään märät vaatteensa. Niinkuin aave istui hän sitten liikkumatta. Eilen aamulla oli hän viimeksi syönyt. Nyt iltapuoleen hän kaipasi ruokaa. Kun hän sen tunsi, nauroi hän kamalasti: «Haa, minä olen ihminen!« Hän haki ruokaa, ja hän löysi leivän.
Salista kuului vielä hienoa ompelukoneen käyntiä. Kapteeni riisui päällystakkinsa ja pani sen naulaan. Luullen miestä kuuroksi palvelustyttö huusi hänen korvaansa äskeisen sanansa toistamiseen. Kapteeni otti esille taskupeilin, silitteli huulet hörössä pienellä harjalla huolellisesti tuuheat viiksensä kahden puolen, ja pisti sitten kaikki rauhallisesti jälleen taskuunsa.
Me emme voi lukita ovea". "No odota, Böske, minä nousen ylös ja menen maata sinne, te saatte äidin kanssa tulla tänne". Sen sanottuaan nousi hän vuoteeltaan, puki yllensä, astui ulos kamarista, laski siihen naiset, riisui uudestaan vaatteensa ja meni levolle etuhuoneen vuoteesen, joka oli niin kylmä, että hänen hampaansa kalisivat.
Korpikosken niskaan hän aina lopulta päätyi, riisui suksensa jalastaan siinä, missä voudin reen jälki vielä häämötti lumen alta, kulki kosken rannalle kivelle, minkä vieritse kuohut vaahtopäinä vyöryivät ja mistä Annikki oli aaltoihin syössyt.
Kaikkiin hänen puheisinsa Henriette ei vastannut muuta kuin: "En tahdo, en tahdo; olenhan minä luvannut." Henriette oli sairaana, oli kuumeessa. Saara riisui vaatteet hänen päältänsä ja sai hänet vuoteelle; mutta äiti tahtoi itse hoitaa häntä. Ja Saaran täytyi lähteä pois alakuloisempana, onnettomampana kuin oli tullessaan ollut. Mitä syksymmäksi aika kului, sitä enemmän Saaran sydän paatui.
Talonpojat ovat maan suola, maan voima, talonpojilla on talot ja rahaa, viisautta ja jäntereitä! Seuraavan viikon alussa tuli Tapani kaupunkiin. Topias otti veljensä avosylin vastaan. Tapani ehti vaan yskähtelemään kuin Topias riisui hevosen, vei sen talliin, toi vettä kaivosta, heiniä ja leipiä reestä. "Mennään nyt sisään... Kuinka poika jaksaa?" "Hyvin, ei muuta sanoa tule."
Päivän Sana
Muut Etsivät