Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Vangit astuu vankilastaan, mahti siirtyy marttyyreille, katkes kahleet vuosisatain, sortui vanhan vallan pylväs, aamuruskoon uutten ratain rientää Volgan heimo ylväs!» Kuulee, katsoo Suomen kansa: Tokko tuo nyt lienee totta? Harvoin työssä haaveitansa tarkistetaan tappiotta. Moni näkee suurta unta, löytää haudan hangen alta, taivas heittää päälle lunta ja hän kuolee maailmalta.
Niin soi ääni sydämissä Kautta suuren Suomenmaan, Kevätkylvöjään kun kansa Lapsensa tuo niittämään Hellin mielin, riemurinnoin, Valmis Luojaa kiittämään. Rakkaudella toivon touko Kevätsäällä kylvettiin Seitsemähän peltosarkaan: Suomen kansan kaupunkiin. Vilj' on valmis hengenvilja Maisest' ainekylvöstä. Syy on lasten, poikain, naisten, Rientää, koota, niitellä.
Siellä voivat ne, jotka ovat kuolleet, hitaasti maatua; haavoitetut voivat vähitellen vuotaa kuiviin ja haavoittumattomat hitaasti kuolla nälkään. Ja me voimme hurrata! rientää eteenpäin »raittiissa, iloisessa sodassa». »Kun ensi kerran vihollisten kanssa yhdytään, syntyy varmaankin oikea taistelu.
Sen riemulaulun vaikuttaa Myös toivon raitis henki: Kevättä tervehtämään jo Nyt riemuin rientää nuoriso. Kas tuossa joukko seisahtuu, Ja riuku viirinensä Ja kiehkuroineen kohouu Jo heidän keskellensä, Ja "hurraa, hurraa" raikuupi Niin että kummut kaikuupi.
Kun kylän väki kuuli koirain ulvomisen, koki kukin rientää kauhistuksissansa johonkin suojaan, sillä he tiesivät jo ennestänsä sekä omasta kokemuksestansa että laajalle levinneestä sananlaskusta: "Pahin kaikesta pahasta, on Snorikoffi koirinensa", että silloin oli jotakin erinäistä tapahtunut. Kaksi venettä sidottiin yhteen, niihin sioitettiin hevoset ja soudettiin kylän puolelle.
Hän rientää ystävänsä luo, keveänä ja pelokkaana, vaanien ja arastellen joka askeleella petturi-parooneja, jotka mahdollisesti piileksivät pensastoissa. Mutta heti kun Tristan näkee hänet, levittää hän sylinsä hänelle. Ja yön vaippa suojelee heitä ja suuren petäjän ystävällinen varjo.
Hyvästi sitten! Hyvästi naapuri! Ei ole tässä aikaa minulla lähteä. Pitää rientää kaura suohon kylvämään ennenkuin tulee hevosillaan syöttämään. Näkyy jo uittavan ratsujaan järven yli... LAIVA LUMIMYRSKYSS
Sen nähdessään hän huudahti iloisesta hämmästyksestä. Luettuaan sen hän lausui vilkkaasti: «Kah, sepä hauskaa! Elise, everstinrouva S., Emelie on täällä! Hän on saapunut tänä iltana. Minun täytyy heti rientää hänen luoksensa; Elise kulta, etkö tule mukaan? Sehän olisi kohteliasta!» «Ei, ei, nyt on jo niin myöhä!... ja luulenpa satavankin!
Eikä Olga kumminkaan aavistanut mitään, ennenkuin hän suomalaisessa seurassa kerran jo ilmoitti rakkautensa. Ja nyt he olivat kihloissa, melkein kihloissa, vaikka salaisesti, ettei vanhemmatkaan siitä vielä tienneet. Tulevaisuudelle täytyi heidän kaikki asettaa, sillä Woldemarilla oli vielä pitkä lukujakso edessä. Mutta hän koettaisi olla ahkera ja rientää.
Missä kasvanut oot, enkeli armas sie. Kunnes laskeutuin loit valohengelles Friggan armahan haamun, Maisen matkani kaunistain? Tie jos pilveytyy, pistävi ohdakkeet, Tai jos painaen ies henkeä huolettaa, Oi kuink' autuas rientää Silloin armahan rinnallen! Jalkaan' hempivi maa vienona kuin kevätuul', Kuplan-helppona on maaelo murheineen, Suonet aaltona tuutii Sielua taivahan autuuteen. Nuoruus.
Päivän Sana
Muut Etsivät