Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Tyttö pienoinen ei koskaan tahtonut vastaanottaa palkintoa kukkasistansa, pyysi vaan hiljaa ja ujoillen: "oi, soitelkaa minulle jotakin!" Ja sen tekikin lahjan saanut mitä leppeimmällä hymyllä, salaa huvitellen itseänsä kuuntelevan lapsen äänettömästä riemusta,
Ja Aini tunsi, kuinka hänkin sydämestään iloitsi Arvin kanssa. Ja kaikki nuo toiset ylioppilaat, kuinka onnellisilta hekin näyttivät! Hän näki heidän joukossaan tyttöjäkin, kukkavihot rinnassa ja riemusta loistavin silmin kantoivat he valkolakkinsa. Ja Ainin sydämessä nousi yht'äkkiä halu päästä heidän joukkoonsa. Oi, jos hänkin voisi! Ja miksei? Oliko hän sitte kaikkia noita muita huonompi?
On niin murheellista iloita yksin. No, otahan toki Mutta silloinhan minä varastan ne teiltä, neiti; te olette juopunut, riemusta juopunut. Odota; hyvä, että tulin sitä ajatelleeksi. NELJ
Se oli se maitovirta, joka leviää maailmaan, ikuinen elämänvirta olentojen ikuista satoa varten. Ja päivänpaisteinen, laulava, tuoksuava luonto kylpi siinä ja katseli riemusta hymyillen tuota kaunista kuvaelmaa: äitiä, joka alastomin rinnoin auringon valossa imetti lastaan.
Sitten kääntyi vieras heti Sesilian puoleen ja syleili häntä, sanoen: "ja nyt, kaunis morsiameni saan vihdoinkin nähdä ja tervehtiä sinua." Hänen äänensä soi puhtaasti ja kauniisti, tuolla tukholmilaisen puheen soinnulla, jota me pidämme niin miellyttävänä. Ilta kului pian. Katariina rouvan sydän tykki äidillisestä ylpeydestä ja riemusta tulevaisesta vävystänsä.
Kauppamies, joka ei oikein ymmärtänyt, mitä Gellert tarkoitti näillä sanoillansa, ja jolla sitä paitsi oli ajatuksensa äsken luetuissa rahoissa, vastasi puoleksi hajamielisesti. "Ojaa, jahah, niinkuin sanotte!" Gellert jatkoi puhettaan ja lausui lämpimyydellä siitä riemusta, jonka hyväntekeväisyys ja ihmisrakkaus tuottaa.
Yks päivä parempi, Huoneessa herrani, Kuin kaikk' maailman ilot, Jotk' nopeast' poijes kimmoo... Sydämmeni värisi liikutuksesta, hartaudesta ja riemusta. Painuin penkkiin alas. Nyt oli otollinen hetki. Koko sieluni vartoili... Pappi luki alttarilla synnintunnustuksen. Kädet ristissä seurasin sitä sanasta sanaan. Ihmettelin sen rukouksen mahtavaa voimaa ja teeskentelemätöntä, korkeata ihanuutta.
Lopulta istahti hän huohottaen pöytään kaataen lasin konjakkia kitaansa, josta oli läkähtyä. Rimpinen taputti tälle kaikkein enimmän käsiään, kuin ilosta ja riemusta hullautuneena. Vihavainen, innostuksen yhä noustua, hyppäsi nyt tasajalassa pöydälle, vaatien hiljaisuutta.
Irvistäin nauroi julma sotamies: "Sun kahlees katkeaa ja loppuu ties Tää maallinen. Nyt surman satulaan Saat kohta istua ja ratsastaa Kuolleitten kamalaan Yömaailmaan. Sun silmäs kirkastuu! ja riemusta Suu muhoilee myös tuolla lapsella! Te kuolost' iloitsette? Malttakaa! Voin lähtöhelvetin ma valmistaa. Se riemut hälventää, Vaan tuskat jää.
Ojamyllärin posket loistivat riemusta, yksi ainoa sana Kirja-Tiitsun puheessa ei ollut hänen mieleensä missä veijari maksoa oli maininnut. "Ja kuinka paljon myötäjäisrahaa vaadit?" kysyi hän pelokkaasti. "Kolme sataa ruplaa, vaan ei rahtuakaan enemmän taikka vähemmän", oli vastaus. Ojamylläri karkasi ihan pystyyn. "Kolmesataa ruplaa!!" huusi hän hämmästyen.
Päivän Sana
Muut Etsivät