United States or Central African Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jää kunnia henkiin, häpeän jos surmaat; Jos sit' et tee, niin kunniani turmaat; Ma kuolen, jos hän elää; armo tee, Niin kunto kaatuu, petos riemuitsee. Kuningas, ovi auki, Herran tähden! BOLINGBROKE. Mik' anoja niin kimakasti kirkuu? HERTTUATAR. Suurvaltias, se nainen on, sun mummos. Oi, kuule mua, sääli anoavaa, Jok' ensi kertaa kerjää, ovi avaa.
»Eläköön Labar!» kaikui taas sotilasriveistä saaden kenraalin silmät säkenöimään. Hänen kaunis vartalonsa näytti pitemmältä ja ylevämmältä kuin ennen, mutta kenenkään ei pitänyt huomata, mitä hän tunsi; sentähden hän muka kummastuen kysyi: »Mitähän väki riemuitsee? Ja mikä heillä lienee aiheena? Ilohuuto on niin harvinainen täällä leirissä.»
Hän istui ihan törmän kamaralle, johon ulottui vaahtojen vesi, ja katseli luonnon rohkeaa elämää. Noin koski riemuitsi kesän tullen, noin roimasti vaahto roivi, kun jään alta vapauteensa pääsi! Noin riemuitsee kerran minunkin mieleni, kun rakkain ystäväni vierelläni istuu... noin!
Naiset aikahtaa! Vuoret raikahtaa! Pensaan taakse peittynyttä Huomattu ei ollenkaan; Sieltä nousee Matti-kyttä, Leikkihin se temmaistaan. Hilpeätä elämää Vilskuu yössä rauhaisessa, Vallatonta rähinää Tok' ei kuulu seuruessa. Likellä ja etähällä Kokkotulet leimuilee, Milloin sydän riemuitsee, Joll' ei ajalla juur tällä?
Tuo beduiini katala riemuitsee voitosta köyhyydessään, jota vastoin minä ylellisyydessäni olen iloton ja yksinäinen. Kirottu olkoon elämä, kirottu olkoon veljeni! Dervishi ennusti totta: paras ystäväni kuolettaa minut. Ja vaipui kenolleen haluttomuuteensa. Omarin mielikarvaus pani koko kaupungin hommaamaan.
Ja onneton koettaa paeta, juoksee sinne ja tänne ja luulee jo eksyttäneensä herra Storen, kun se yhtäkkiä onkin ihan edessä ja astuu kohti kiiruhtamatta, vaan varmasti. Onneton ehtii vielä pakoon ja yhä uudelleenkin ja on unohuttanut koko vaaran, iloitsee, riemuitsee, tanssii ja laulaa niin kuin muutkin.
Maa laulaa ja tuoksuu ja hymyilee, Ja taivahat loistaen riemuitsee. On kuin mulle tuulonen viestejä tois, Ilon päivä on valkenemassa. Veri rauhaton on, tääkö lempeä ois? Kehen? Kaikkehen maailmassa! Jospa taivas ja maa mun rinnoillain Tytön muodossa hetkisen uinuis vain! Mefisto. Hän tekeytyy, hän on kuin ystävä. Tahtoisin roistost' olla osatonna. Nyt mene helvettiin sen vietävä!
Hänen kotomaansa luonnon runollisuus: sininen taivas, auringon säteistä säihkyvät tunturit, raivoisain vetten hyrskeet ja lumivyöryjen jyskeet kaikki tämä tekee häneen elävän vaikutuksen. Hän iloitsee ja riemuitsee. Se on sulo luonnon vaatimus, joka hänen äänensä virittää lauluun.