Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Eeterin silmä Siintävä aukee! Selvitä ilma! Usvat jo poista, Taivaalla tähtein Välkkyä suo! Aurinko loista Armaana tänne! Lämpöä luo! Ylhäisten keijuin Henkevä heimo, Leimuna leijuin, Maan yli kiitää; Haikea kaipuu Jäljissä liitää. Viirit ja verhot, Kuin suviperhot, Nousee ja vaipuu. Lehdosta, vuorten Alta ne väikkyy; Lemmetär nuorten Sielussa läikkyy; Metsolan varjo Riemua tarjoo.
Rypäleet väikkyy! Kohta jo paisuin suihkuin ne raisuin tynnyrit täyttää: virtoina kuohuin, helmeily viinein lailla rubiinein säihkyvän näyttää. Utuiset sarjat, taas alas häilyin, laajoiksi lukee, järviä luoden; kunnaiden harjat, saarina päilyin, esiin jo aukee, riemua tuoden. Aurinko seijas hetken jo hohti: henget ne leijas pielille pilvein; leikkivin ilvein vaipuen vuoroin saaria kohti.
Hän kääntyi polulle ja astahteli sitä vähän matkaa, sitten seisahtui hän ja katseli vielä viimmeisen kerran taloihin, ja ympäristöön. Surumielisen näköiset olivat hänen silmäyksensä. Anna oli täällä oleskellut vuosikausia, täällä hän oli saanut kokea monta katkeraa hetkeä, mutta juuri joskus myös onnellisuuttakin ja sydämen riemua.
Kun rakastettu ja viaton lapsi kärsimyksiään kestettyään palaa vanhempiensa syliin, rakkaasen kotiin, ken osaa kuvailla hänen mielensä suloista riemua. Kodin sulouden puhdas nautinto, omaisten hellyys, tunto siitä että jälleen on lapsuuden kodin onnellisena lapsena, suloinen antauminen taivaallisen tunteen valtaan, jälleen olla *kotona*! Mutta rikoksellinen!...
Niin riemua täynnä, niin täydellisesti onnellisia he näyttivät olevan hytkytellessään siellä ylhäällä. Olipa heillä kerran maailmassa »korkea asema», eikä mitään esteitä tiellä, vaan saivat mielin määrin kiitää eteenpäin. Toisin nuo poloiset, jotka läänin sairashuoneen portaita kömpivät alas.
EERO. Olkoonhan laulua ja riemua, ja saakoot sauvamme vauhtia laulustani. JUHANI. Mitä tuumiskelee Aapo siellä? Katso, poika, ettet teloittanut kiekkoani visaista ja vahvaa. TUOMAS. Tuonnehan se kanervistoon polulta pöllähti ja pysähtyi mielestäni lähelle tuota pientä närettä. Päivää, Lauri! No miksi seisot tuossa noin äkeänä ja äänetönnä? EERO. Mitä kuuluu metsästä, Lauri? JUHANI. Kysy häneltä.
Preussin kuningas Wilhelm kävi vierailemassa meidän keisarimme luona Schönbrunnissa. Hyvin sydämellinen vastaanotto, syleilyjä y. m. Preussin kotka liehui kaikkein rakennusten katolla, Preussin kansallislaulua soittivat kaikki sotilassoittokunnat. Hurraahuutoja ja riemua.
Te olette vielä suloisin, viehkein, rakastettavin, parhain olento auringon alla, pelkkää hyvyyttä ja jalomielisyyttä, pelkkää viattomuutta ja riemua! Silloin tällöin pientä kujeilua; siellä täällä hiukan itsepäisyyttä. Sitä parempi! Minna olisi muutoin enkeli, jota minun täytyisi vavisten kunnioittaa, jota en voisi rakastaa. Ei niin, hyvä herra! Mistä tämä äkillinen muutos?
Tällä kertaa ei lordi Crawford kuitenkaan istahtanutkaan hänelle varatulle sijalle, vaan pyytäen heitä vain olemaan iloisia, jäi seisomaan ja katselemaan riemua kasvoillaan ilme, joka todisti miten hän itsekin siitä iloitsi.
Tämä pieni voitto, joka yksinomaan on luettava asukkaiden miehekkään esiintymisen ansioksi, herätti yleistä riemua koko maassa ja riitti kyllä pidättämään vihollisten laivat muista rantakaupungeista.
Päivän Sana
Muut Etsivät