Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Kyynelherneet vierivät hänen poskillensa ja täynnänsä ääretöntä riemua oli hänen sydämensä, kun hän nyt piti vapaan miehen käden kädessänsä.
Toukokuun 21 p:nä 1870 kirjoittaa Emilie: »Vielä kerran on hän sanonut, että 'hän ei milloinkaan ole rakastanut ketään niinkuin minua'. Ja vielä kerran levittivät nuo sanat riemua sydämeeni, vaikkakin tämä riemu maistui kyyneliltä. En koskaan saa enää luultavasti kuulla niitä ja tuskin nähdä häntä, sillä hänen voimansa murtuvat yhä enemmän.»
Kuka voisi kuvailla riemua, jonka Fredrikin paluu vaikutti Hohenstaufen-linnassa? Kuka kertoa uskollisen Bertan onnea, kun hän niin pitkän ja katkeran murhe-ajan jälkeen taas lepäsi rakastettunsa sylissä?
Saaressa, sanoo Shemeikka vitkalleen... Kosken saaressa, toistaa hän. Ja nyt sinä olet minun. En minä ole sinun ... minä olen toisen. Sinä olet minun. Minkä tähden minä olisin sinun? Sentähden, että tahdot olla. Sinunko? Minun. Minä olen toisen ... anna minun mennä... Olit toisen, kuiskaa Shemeikka silmissä ja äänessä riemua olit toisen, Niin kauan kuin olit Ruotsissa, nyt olet Karjalassa.
Jollemme usko raamattuun ainoastaan silloin tällöin ikäänkuin sattumalta, vaan lujasti, varmasti, alati, emme voi olla havaitsematta, että kaiken mailman miehet ja vaimot kulkiessaan kuolemaan päin, rientävät joko sanomatonta onnettomuutta taikka ääretöntä, loppumatonta riemua kohden.
Ei hän ollut koskaan oppinut tuntemaan kevään vallatonta riemua, eikä häntä koskaan kiusannut kevätkesän turhamielinen kauneuden himo. Hän näki elämän sen täydessä voimassa, kun jo sateisa syksy soi hedelmiään ja luonnotar karisteli pois kesäkorujaan.
Sua, kuin lastaan äiti mä tuudittaisin, Hyssytellen, hiljoa heiluttaisin, Kunnes viihtyis vaivasi, tuskas taltuis Helmahan unten. Vaan nyt rintaan salpauneena tyrskit, Sulkehissa ystävän suosiolta, Auki hälle vaan joka yhtenänsä Rauhasi sortaa. Rauhattomuudelle. Niin, kaipaa kaipaa vaan, sulo rauhatuus! Ei tyydytä sua rikkahin auvokaan, Ei nautinnonkaan täysi malja Hae yhä riemua autuampaa!
Joulu oli mennyt menojaan ja Lauri joululoman jälkeen lähtenyt takaisin kouluun. Elsa-serkku oli myöskin pienen sisarensa kanssa käynyt enonsa luona ja virkeällä mielellään tuonut iloa ja riemua syksyn aikana niin hiljaiseen Tuomarilaan. Hän oli kaikkein mielestä kuitenkin käynyt vähän hiljaisemmaksi kuin ennen, vaan olipahan jo kohta täysikasvanut tyttö.
Heidän riemunsa on meren ja auringon omaa riemua. Miksen voi tästä kallion laelta kättäni ojentaen koskettaa jotakin, joka soisi?
Ei koskaan ollut hän sellaista sisällistä riemua tuntenut ja sellaista voimaa päästä kaikista kiusauksista ja sellaista uskallusta pyrkiä yhteyteen Jumalan kanssa. Ilme ukon kasvoilla oli vaihdellut. Hän oli koettanut olla ivallinen, mutta välistä oli hellyys ja niinkuin liikutuskin hänen kasvoillaan värähtänyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät