Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Ainoastaan salaa uskalsi hän silloin tällöin katsahtaa häneen, joka oli kaikkien hänen ajatuksiensa ja toiveittensa esine. Hän katsoa tuijotti vaan eteensä lautaselle eikä maistanut muruakaan miten se olisikaan ollut hänelle mahdollista! Reinhold sitä vastoin ei ollenkaan lakannut säihkyvin, säteilevin silmin katselemasta suloista neitoa.
Reinhold kohautti taas olkapäitänsä katsoessaan hänen jälkeensä. Sitten hän painoi sähkönappulaa ovensuussa, ja tulevalle ravintolapojalle sanoi, että tämä osottaisi hänen issikkansa sille neidille, joka täältä äsken läksi. Poika juoksi alas, mutta tuli jonkun ajan kuluttua pyyhinliinaansa heiluttaen jälleen sisälle. Se neiti oli jo ehtinyt mennä, sanoi hän hengästyneenä.
"Minun luullakseni", vastasi Reinhold, "ihan oikeaan, sillä iloisessa seurassa on Martti mestari tietysti hyvällä tuulella ja siis taipuisampi täyttämään pyyntömme". Kohta tulikin Martti, jota he olivat pyytäneet saada puhutella, ulos juhlapuvussa, posket ja nenä hehkuvina. Heti Fredrikin huomattuaan, huusi hän kohti kurkkuansa: "Katsos vaan, Fredrik! kelpo poika, oletko taas tullut kotimaille?
Ainoa mikä järkytti tämän hänen päätöksensä voimaa oli että Reinhold, silmäillessään silmät rypyssä ruokalistaa, teki teeskennellyn bassoisella äänellä tilauksensa. "Tuommoinen kelvoton minä olen, että noin vähäpätösestä!" ajatteli Helena itsekseen.
Ensin, näet, kysyt, Kuin monta tanskalaist' on Pariisissa, Ja keitä, mistä, kuinka elävät, Ja millä, kenen seurassa, ja miten. Ja kun näin kiertäin, kaartain huomaat, että On poikan' tuttu, silloin lähemmäksi Sa karkaat kysymyksilläs; hänt' olet Vaan hiukan tuntevanas; sanot näin: "Ma tunnen hänen isäns', ystävänsä Ja, osaks, hänet"; ymmärrätkö, Reinhold? REINHOLD. Kyll', aivan hyvin.
Iltatuuli, varjoisat puut, joilta hän oli pyytänyt apua, kohisivat ja kuiskuttivat niin lohduttavasti, ja niinkuin suloiset unelmat kaukaisesta ihanuudesta, kaukaisesta onnesta kohosivat kultaväreet synkälle taivaalle. Fredrik nousi ylös ja läksi astumaan kukkulalta alas kylää kohti. Silloin tuntui hänestä, kuin astuisi Reinhold, kuten heidän ensi kerran toisiaan tavatessansa, hänen rinnallansa.
Reinhold lauloi hyvin monenlaisia lauluja. Kaikki kuulijat iloitsivat ja tuntijatkin myönsivät, että laulajassa ei kyllä ollut mitään varsinaista vikaa, jollei hän vaan käyttäisi ulkomaisia säveleitä, mikä oli moitittavaa.
Sinä sanoit kaiken sortovallan riippuvan siitä, että papit pitävät kansaa taikauskossa. Lampaan uskossa, sanoit sinä. Kyllä, kyllä, mutta en ymmärrä mitä se tähän kuuluu? Ja puhuit vielä että niinkauan kuin ihmiset eivät voi elää ilman kastamista, ruumiinsiunausta ja vihkiäisiä, niin kauan pysyy pappein valta kansan yli. Reinhold purskahti leveään nauruun. Ha-ha-ha nyt ymmärrän.
Illan vihdoinkin tultua läksi Fredrik menemään kaupunkiin. Lähellä porttia tuli hänelle vastaan ratsumies, jonka hän heti tunsi Reinholdiksi. "Ah, siinähän tapaankin sinut, kuten tahdoinkin", huusi Reinhold heti hänet huomattuaan. Sitten hyppäsi hän maahan satulasta, kiersi ratsustimet kätensä ympäri ja jatkoi: "kävelkäämme nyt yhdessä vähän matkaa.
Hän alkoi kertoa matkoistansa niin kummallisen vilkkaasti, ettei Roosa ollut koskaan semmoista kuullut. Hänestä tuntui, kuin kaikki, mitä Reinhold puhui, olisi tuhansine kuvineen ihan elävänä hänen silmäinsä edessä. Hän oli pelkkänä silmänä ja korvana, eikä oikein tiennyt, miten hänestä tuntui, kun Reinhold täydessä puheensa innossa otti hänen kätensä ja puristi sitä rintaansa vasten.
Päivän Sana
Muut Etsivät