United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Reinhold puhuu hänen kanssaan eikä päästä hänen kättään omastansa. He ovat siinä kuin sulhanen ja morsian. Ja se tuntuu jokaisesta semmoiselta. Kaikki ihmettelevät, ettei ennen oltu tultu ajatelleeksi sitä, mikä nyt yhtäkkiä tuntuu ihan luonnolliselta jokaisen silmissä. Olihan puhe käynyt miehestä mieheen, että hän oli tuon neidin avulla ulkomailla matkustanut.
POLONIUS. Niin, tai juominen, Miekkailu, kiroominen, riidanhimo, Huoraaminen: niin pitkälle voit mennä. REINHOLD. Se loukkais kunniata, hyvä herra. POLONIUS. Ei suinkaan, kun vaan moitteitasi höystät.
Hän viihtyi kyllä hyvin minun seurassani ja hymyili niin leppeästi minulle, kun minä väsymättömänä poimiskelin hänen kanssaan kukkia Holzschuerin puutarhasta ja niistä taittelimme sitte kiehkuroita, mutta " "No, eihän sitte ole mitään syytä olla epätoivoisena", sanoi Reinhold äkkiä niin kiivaalla ja oudon kumealla äänellä, että Fredrik oli vähällä pelästyä.
"Voisiko se sitte toisin ollakaan", huudahti Fredrik sangen suruisena, "niin, niin, sinä olet saava Roosan; kuinka taisinkaan minä kurja niin suurta onnea edes toivoakaan". "Sinä unhotat, veliseni", sanoi Reinhold edelleen, "ettei Roosa itse ole sanallakaan vakuuttanut sitä todeksi, mitä viisas Martti mestari on ollut huomaavinaan.
Yömajaan saavuttua viskasi Reinhold nopeasti luntun ja matkalaukun pois ja pusersi innokkaasti Fredrikkin rintaansa vasten. Fredrik tunsi kasvoillensa valuvan kuumia kyyneleitä; ne tulivat Reinholdin silmistä. Miten Fredrik ja Reinhold tulivat Martti mestarin työhön.
Reinhold se oli nuorukaisen nimi laskeusi Fredrikin viereen nurmikolle ja jatkoi puhettaan: "Eikö totta, enhän minä erehdy, te olette taitava valuri, senhän huomaan teidän vahakuvastanne, vai oletteko kulta- ja hopeaseppä?" Fredrik katsoa tuijotti aivan suruisena eteensä ja sanoi alakuloisesti: "Te pidätte, hyvä herra, minua paljon parempana ja arvokkaampana kuin todella olenkaan.
Mitä siis on tapahtunut, lapsi? Reinhold on kosinut minua. Sinä et rakasta häntä, Helena, sanoi äiti levottomasti. Kohta kun hän kosi minua ja sanoi, että hänen tulevaisuutensa on taattu, olin minä näkevinäni, ettei hän enää usko omaan aatteeseensa. Mutta niin se ei ole. Hän uskoo. Ja mitä merkitsee silloin rakastanko minä vai en, hänen asiansa rinnalla!
Sen pitäjän vallesmanni Reinhold Kaksinainen, näet, aivan sairaloisen kiihkoisesti halusi päästä valtiopäiville. Siihen haluun oli luonnollisesti syynä se, että hänen enonsa oli arkkipiispa ja setä senaattori. Ei niiden arvolle sopinut että hän, sukulainen, on ainoastaan paljas vallesmanni. Ei.
Parhaan muistinsa mukaan hän käytti vielä samoja sanojakin kuin Reinhold, selittäen että yleinen työlakko on hyvä ja tärkeä asia, jota ei saa vastustaa, että yhdenvertaisuuden aate ennen tai myöhemmin täytyy tulla tunnustetuksi, että parempi oli, jos sen vapaaehtoisesti ja eläessään tunnusti kuin tuli siihen pakotetuksi, ellei ennen niin kuoleman jälkeen.
Niin saavuttivat kisällit, etenkin Reinhold, Martti mestarin koko suosion, ja saattoipa hyvin huomata, että Roosakin aina useammin keksi syitä työhuoneesen tullaksensa ja viipyi siellä kauvemmin, kuin hänellä ennen oli ollut tapana. Eräänä päivänä astui Martti herra sangen miettiväisenä kaupungin portin luo työhuoneesensa, jossa kesällä työskenneltiin.