Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Eip' aikaakaan, kun osoittaa hän niitä kyllä saa, kun silta täyteen ryssiä samassa tuoksahtaa. Ne tuli päälle tuiskunaan, mut niistä joka mies sai oikeaan ja vasempaan, niin että tempun ties. Käsillä tätä karhua ei voitu kukistaa, mies lähin muiden luodilta hänt' aina varjoaa; mut ryssäin kiihtyy rohkeus, min toivo raukenee; jo saapuu Sandels, näkee tuon, kun Tuuva taistelee.
Neidon hengenvoima on sortunut, hukkunut suruun ja tuskaan, siveydellisen maailman ristiriitaisuuteen, ennenkuin ruumiinsakin hukkuu. Toinen valmistaa toista. Mikä henkisesti on rauennut, se myös raukenee ruumiillisesti tragillisen kohtalonsa voimasta.
En voi sanoa mistä se tulee, isä muualla minä kyllä käyn, kaula kenossa, niinkuin muutkin miehet, mutta teidän pyhämäisen tyttärenne seurassa minulta uljuus ja rohkeus kohta raukenee maan matalalle, ja minusta tuntuisi aivan pyhän alttarin ryöstämiseksi, jos minun äkkipäätä onnistuisi saada hänet miellytetyksi minuhun.
Perästä myrskyn, ukkosen saa taaskin kaunis sää, Taas luojan taivas seijastuu ja päivä lämmittää. Siis luota, Suomi, oikeutees ja turvaa toivohon, Näät, kansa ilman toivoa on kypsi kuolohon. Ei elämää se ansaitse, ken raukaks raukenee, Vaan joka tuulet, tuiskusäät päin määrää taistelee; Ja määrälläsi varmaankin on valo ainoo tie, Se saata keskeen korpien, se sydänmaille vie.
Hän hiipi hovin luolahan Pois laulun vuorilta, Möi itsensä ja kunnian Hän osti valheella. Hän silkkivaattein laulelee Nyt kultatuoleilla, Ja katse sammuu, raukenee, On laulu onttoa. Se imarrust' on imelää Tuo laulu tarmoton. On puku kyllä eheää, Vaan sielu rikki on. Tuo mies on myynyt sielunsa, On tyhjä kuori vaan, On tuhkaa kultalippaassa Ja orja loistossaan.
Kuin taivon tähdet Sun sääntös rauhallista tietään käyvät, Kun, niinkuin pilvi tulten raastama, Mun uhmatyöni tyhjään raukenee... Sun nään ma, ijankaikkinen! sun tunnen!... Vaikk' yöhön ikuiseen mun tuomitset, Vaikk' tuskani ei velkoain voi maksaa, Ja huokaukseni ei luokses ennä; Sull' kiitos, kuitenkin, ett' määrän sait Mun rikoksilleni, ett' hedelmäksi Ne eivät kypsyneet. Sull' kiitos, Luoja!
Hän puhui aina kernaasti Shakespearen Hamletista, tuosta kohtalon vainoamasta, joka on kutsunut hautain maailmasta yllykettä kostolleen, jota huutaa hänen isänsä veri; Hamletista, joka aina vain epäilee, jonka innollinen puhkuaminen raukenee ja mieli ei kykene työhön; Hamletista, joka näkee kohtalon joka paikassa, arvellen: mikä huomenna tapahtuu, ei tapahdu tänään.
Piekse meitä, hutki meitä! JUHANI. Ole huutamatta päällemme enään suurempata surmaa. Tässä on jo vitsausta kylliksi. TUOMAS. Tuossa hän saarnaa niinkuin hullu, kädet ristissä ja silmät päässä kuin kuoleman-hyypiön silmät. Suus kiinni kohta! TIMO. Ole vaiti, Simeoni, minä rukoilen; ja eläkäämme rauhassa kaikki. Kas Lauri-poikaa: hän jo raukenee ja nukkuu, nukkuuhan poika-parka.
Päivän Sana
Muut Etsivät