Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Kaukaisuudessa näkyi vihdoin mäenrinteitä, kirjavanaan taloja ja viliseviä ihmispesiä, jotka vähitellen haihtuivat siniseen autereeseen. Hänen edessään oli Rooma, rikosten ja voiman, mielettömyyden ja kauneuden pesä, joka oli kohonnut maailman pääksi ja sortajaksi, sen laiksi ja rauhan ylläpitäjäksi, kaikkivoipa, voittamaton, ikuinen Rooma.
Kuta enemmän lu'in ja rukoilin, sitä suuremmaksi tuli syntihätäni. Sitten en enää välittänyt mitään ajallisista asioistani; kunhan vaan olisin käsittänyt rauhan Jumalassa, niin muusta ei mitään lukua. Vaan se ei tahtonut käydä päinsä. Suuressa levottomuudessani mietin useat yöt yksinäni rautatien-vaunuliiterissä olevassa koppelissa. Sen lisäksi sain maallisissa asioissa aika loukkauksen.
Nuo rauhan sankarit voisivat myydä Riian tynnyrillisestä omenoita, Narvan voittomerkit suolakapasta ja koko Pietarin kaupungin pohjanahkanpalasesta. Mutta voinko minä sitä estää? En, paha kyllä, en, olemme pahaksi onneksi vapaita kansalaisia; Vaasan maaherra on tätä nykyä vähempiarvoinen kuin Pietarsaaren pormestari! Ah, kuinka loistava menestys meillä olisi!
ELMA. Se kukkaskihermä, Mi sisussansa kylmän kärmeen kätkee, Mä olin nyt, se rauhan lähettiläs, Mi valkeen kauhtanansa alla peittää Sotaisen, veripunertavan lipun. Mä olen kirottu, mun sieluni jo vapisevi pimeyden portill'. HANNA. Ei! Tänne, tänne tulkoon kirous! Mä saatoin tämän. ELMA. Minä yksin syypää. Mit' haasteli hän kyhky raukasta? Tää tarina mun mieleheni toi Mun Tykoin kohtalon.
Asukasten hiljaiset mielet rupesivat nyt kuohumaan; huhut siitä että sota oli jo varsin lähellä tulivat yhä varmemmiksi ja pian kävi varsin selväksi että rauhan ajat taas olivat poissa. Silloin nousi myrsky kaikkien mielissä; lapset peljästyivät enemmän "ryssän" nimestä kuin "sutarin", ja jokainen rupesi kuumeentapaisella kiireellä saattamaan parasta omaisuuttansa turvaan.
Haaremin puutarhat ylväät Kätkee pyhäkön, min pylväät Työt' ei taitehen, Ruususton, jonk' idän kesä Kaunistaa vain, piilopesä Siell' on rauhan, Templi sydämen. Valtias on valtikatta Siellä, kylmää vaatimatta Loiston kunniaa; Hourisuukot, simahuulet, Balsamiset tuoksutuulet, Lempi, lempi Siellä odottaa.
Mutta hymyhuulin ja rauhan pyhä kajastus otsalla he seisoivat tänä hetkenä. Kaukana ja likellä, vuorissa ja laaksoissa vaelteli Antin rauhaton silmä. Ja menneitten päivien muistoja, ikäviä ja hauskoja kertyi avonaiseen sydämmeen. Tuo luonnon puhdas ja vakava rauha tyynnytti mielen, rauhoitti sielun, unnutti melkein haaveileviin lemmenhoureisiin.
Kun käyty tuhat askelta ehk' oltiin, niin kaukana tuo oli kansa vielä kuin kivi kiitää hyvän heittomiehen. He silloin kaikki painautuivat paasiin tuon vuoren jyrkän, seisten liikkumatta kuin se, mi säikähtää ja kummaa katsoo. »Valitut, oi! Te hyvän kuolon saaneet!» Vergilius alkoi, »kautta rauhan, jonka ma luulen kaikkia teit' odottavan,
Elämä se on, eikä kuolema, joka on tehnyt Augustinin-luostarin melkein tyhjäksi ja lähettänyt munkit takaisin heidän paikkoihinsa mailmaan palvelemaan Jumalaa ja julistamaan Hänen evankeliumiansa. Elämän vesi se on, joka virtaa kodosta kokoon; tri Lutherin Saksankielisen Testamentin jälissä ja kasvattaa rakkauden, ilon ja rauhan hedelmiä.
Teill' ovat aina rauhan sanat suussa, Mut julmuus ynnä vilppi sydämessä! Vai julistatte rauhan sanomaa Ja armon sanaa! Ha! ha! ha! Miss' ompi Se tölli, jost' ei rauha luopunut Kun veri-jumalanne astui sisään? Ja armonne, te kehnot lasten-varkaat! Ei siedä kerskaamista! Sallimus Ja onnen puuska teitä auttanut On tähän asti. Mutta vartokaa Kun koston kuuma päivä koittaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät