Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Aikakirjat ovat luetteloonsa ottaneet tämän "ikuisen rauhan" monien muiden samanlaisten joukkoon, jotka näyttävät kirjaimen epäluotettavuuden ja kunkin aikakauden kykenemättömyyden päättämään, mitä sen jälkeen, toisina aikoina ja toisten sukupolvien eläessä on tuleva.
Nuoret, seitsemäntoista, kahdeksantoista ja yhdeksäntoista vuotiaat tytöt, älkäät kuunnelko ylioppilaslaulua, jos tahdotte pysyttää sydämmienne rauhan, vaan tukkikaat korvanne ja paetkaat, sillä vaara on suuri. Kuinka pian eikö neljä viikkoa kulu, kun meitä ympäröi kaikki, joka taitaa innoittaa sielua ja miellyttää mieltä.
Näin on valda vahvistunut tämän hyvän hyödyttäjän, jok' on rauhan rakendaja ihmisille ilman alla kohta koko maailmassa. Aine on nyt aivussani Suomenmaata mainita. Väinämöinen, veisussani itse solmet sovita, ett' se olis' otollinen, kaikumahan kelvollinen. Tääll' on leipää tarpehexi Suomenmaassa suuressa, ehk' ei elo einehexi kasva miesten maatessa, ilman sitä ilo suuri juhlina on jalo juuri.
Tätä sormusta seuraa onni rauhan aikana ja voitto sodassa; sitä seuraa rakkaus, kunnia, rikkaus, oma onni ja toisten turmio. Kun tämä sormus kulkee kolme miespolvea peräkkäin isästä poikaan, silloin syntyy siitä suvusta suuria sotasankareita ja valtiomiehiä... Meri vaikeni. Kaikki kuuntelivat häntä jännittynein mielin.
Siksi moinen on parempi Kuin imarrus ystävämme, Joka mairekielen alla Voitonpyyntöä salasi. Joukossa nurinata. KOTRO. Sotia kävimme siksi, Että rauhan voittaisimme Vapaudelle, työnteolle, Onnelle ja nautinnolle Suomen viljelys-aloilla. Joukon sortajan nyt joukko Voitti ja kukisti maahan. Lie siit' oikeus iloita. Rauhan lahjoja ja'amme Vapaudessa kunkin työlle Eikä orjan ruoskijalle.
Sodat suuret kestettiin, hallan eljet estettiin. Kestämmekö kerran vielä Ison vihan miehen miellä? In ecclesiam! Sotaa etsineet me emme, rauhan tähden taistelemme, kas, kuin ratkee rautapaidat, katkee hengen kahleet, aidat. Aika ei nyt auran, kynnön »Lakkaa! Lakkaa!» aik' on kylkiraudan, rynnön »Päälle hakkaa!» Iske eestä Europan, synnyinmaan ja maailman!
Mutta se hymyilee se vakuuttaa minulle pelastusta.» Päätettyään tämän yksinhaastelun egyptiläinen nousi vaistomaisesti ylös. Hän kulki nopeasti ahtaan, tähtikattoisen tornitasokkeen poikki ja pysähtyi sen kaiteelle katselemaan harmaata ja alakuloista maisemaa. Aamu-usvat viilensivät hänen otsaansa ja vähitellen hänen mielensä sai entisen rauhan.
Sillä nyt hän lopetti sen pitkällisen riidan, joka vuosisatoja oli erottanut aateliston ja kansan Suomessa, ja rauhan henki alkoi saarnata sovintoa noiden eripuraisten kansanluokkain välillä. Totta kyllä on, että samaa riitaa kesti vielä kauan, mutta se oli vain myrskyn maininkia. Kahdeksannentoista vuosisadan vapaamman hengen ensimmäinen aamuvartio oli murtanut vastakohtain kärjen.
Minä kerron siellä kansalle, että me emme tahdo heidän maataan ja heidän naisiaan, vaan me tahdomme heitä veljiksemme rakastamaan meitä. Jos te vain annatte minun mennä, herra kapteeni, niin minä toimitan rauhan, herra kapteeni!" Siirtomaalainen hytkähteli naurusta. "Mitä kapteeni sanoi?" kysyi englantilainen. "Kapteeniko?
Pakenisinko hänen kanssansa maapallomme toiselle puolelle, jossa löytäisin rauhan. Rauhan? Niinkohan? Pois kaikki toivo! Canzio, välty mihen tahdot, ainapa toki sun ympärilläs väikkyy täältä siivitetty muisto, kuin öinen, äänetön nahkasiippa, laskematta umpeen sielusi silmää; ja sinua huutelee jo kammoittava ääni.
Päivän Sana
Muut Etsivät