United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Menee sisälle rakennukseen. FALK kääntyy huvimajaa kohti. SVANHILD astuu esiin; hän on kalpea ja liikutuksen vallassa. He katsovat hetken äänettöminä toisiinsa ja heittäytyvät kiihkeästi toinen toisensa syliin. Oi, Svanhild, uskolliset olkaamme! Sa elon kirkkomaalla kukka raikas, on *muista eroova* sun kevätaikas!
Ei miettimällä milloinkaan Nää pyhät merkit ilmi saa: Vaan, henget, teiltä selvon saan; Jos kuuletten, oi vastatkaa! Oi riemastusta, minkä näkö tuo Yht'aikaa luopi joka aistimeeni! Jo tunnen: pyhä raikas elon vuo Suonissa virtaa, läpi hermojeni. Nää merkit piirtänytkö Jumala, Joist' asettuu mun hyrsky hurja Ja riemastuupi sydän kurja, Ja taika-vietin vallassa Syvimmät syyt tuop' ilmi luonto nurja?
Vaan tyttö onneton Täss' avutonna värjättää Ja nähdä kuvansa voi tuossa Hajalla hapsin Kauhistuen: Ja silmät! kamalat Miks itseäni pelkään? Peitä, autere, kuvani, Peitä kaikki ihmiskuvat! Vilkastuen: Tuolla tuolla päivän alla Aallottaret uiskelevat! Niin surutta niin iloisna. Viittovat minua sinne! Uinko tuon kiven selälle? Kiv' on kirkas, aalto raikas.
Ja kirkkaana kaarteli heidän päällänsä syyskuun taivas, raikas koillinen hongistossa hymisi, ja korvessa, kuivan kuusen kyljessä, nakutteli punaharjainen, keltasilmäinen tikka, ja välistä helähteli hänen kileä ja kaunis äänensä. JUHANI. Nyt annappas kurrasi tulla ja saapa hän seipäästäni otsikkoonsa, tietääkseen mistä hän on tullut. TUOMAS. Kas tuossa!
Mistä syystä tahtoo vanhakin elää, miksi on hänelläkin tunteet, miksi hän tahtoo kurkistaa ovensa ulkopuolelle? Sieltä sisältä kuuluu iloista puhetta, siellä helähtelee raikas nauru. Nuoret miehet siellä innostuneina puhuvat elämän suurista unelmista, kaikesta kauniista, ihanasta.
Pitihän niitä Liinaharjan juoksulahjoja käyttää. Ilma oli raikas, jotensakin kylmä. Miehen mielialakin korjautui vähitellen. Tuntui niin hyvältä, kun taas monesta ajasta oli työssä. Huurteinen metsä oli niin raittiin, kohmeloa parantavan näköinen, ja lumi niin puhdas, valkoinen. Eikä sitä vain joka mies tämmöisellä hevosella ajele heinässä, ensimäisen palkinnon ottajalla.
Tohtori seisoi ikkunassaan. Hän näki ensi vilahduksen nuorten iloisista kasvoista. Etuistuimella hän näki molemmat tyttärensä, heidän takanaan Oskarin ja Eeron valkolakit päässä. Tohtori nosti käden otsalleen. Se oli kylmän kostea. »Toverin» ilohaukunta ja tohtorinnan raikas »tervetuloa, tervetuloa» tunki kuin etäisyydestä hänen korviinsa. Hän seisoi yhä jäykkänä ja liikkumattomana paikallaan.
Tyttö nauroi kahta helakammin. Tohtori on pettänyt, tohtori on jättänyt morsiamensa! Ja nyt on morsian matkustanut tohtoria noutamaan! Hän löi oven kiinni ja juoksi tiehensä ilakoiden. Vielä toisesta huoneesta kuului hänen raikas, vallaton naurantansa. Myöskin emäntää pyrki naurattamaan. Kuitenkin hän, huomattuaan, että tohtori ei ollut leikkituulella, koetti tekeytyä hyvin totiseksi.
Johannes aukaisi ikkunan. Raikas, vielä hopea-autereinen aamu-ilma virtaili tanssien sisälle siitä. Johannes sytytti savukkeen ja istahti vuoteensa laidalle polttelemaan. Nyt vasta alkoivat hänen ajatuksensa kokoutua. Nyt vasta rupesivat edellisen yön tapahtumat hänen aivoissaan selvenemään ja järjestymään. Olihan se ollut pieni pettymys, sitä ei Johannes voinut kieltää itseltään.
Näiden sukulaisten luona lepäsivät Erik ja Helena pari viikkoa, ja sitte viimein oli eräänä kauniina kesäkuun iltana päästy matkan perille, kotiin. Näytti siltä, että Suomen raikas, männyntuoksuinen ilma vaikutti kuin elämän neste Helenaan ja pikku Erikkiin, kuten lasta kaikki nimittivät paitsi Marfa Ivanovna.