Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Näe ette enää taivaankantta koskaan: ma teidät saatan virran tuollepuolen ikuiseen pimeään ja kuumaan, kylmään. Ja sinä siellä, ihminen, mi elät, pois riennä täältä, tää on ranta kuolon!» Mut kun hän näki, etten poistunutkaan, hän virkkoi: »Toinen valkama, tie toinen sun viep' on virran yli; keveämpi sua sinne kantamahan pursi sopii.»
Ilta oli tyven, ja ainoastaan vähäinen viri kävi vielä toisella rannalla. Ruohikkorinnassa laski siellä kalamies verkkojaan. Kun hän liikautti melaansa, välähti sen märkä lehti kuin kuvastin aurinkoa vasten. Taivaalla pollotti korkeaotsaisia elokuun pilvipatsaita, valkeita kuin suuret suunnattomat purjeet tyvenellä merellä. Kokan edessä oli niittyinen ranta ja muutamia latoja.
Heidän soudettuansa pienen järven poikki, jonka rannat olivat korkeaa, äkkijyrkkää kalliota, rupesi vuori heidän vasemmalta puoleltaan väistymään loitommaksi, kun oikeanpuolinen ranta yhä oli korkeaa, äkkijyrkkää kalliota; Seutu oli kuvaamattoman jylhä, juuri semmoinen, jossa luulisi hurjain ryövärien viihtyvän. Ainoastaan pari sataa metriä järven yläpuolelle he pääsivät vielä soutamalla.
Mikko nousi kävelemään lattialle, katseli akkunoista ulos ja sanoi: Yhä vain räntä lätisee akkunanruutuihin ja tuuli jymistää nurkkia... Ei milloinkaan tunnu somemmalta olla kotona kuin tämmöisenä hetkenä. Mutta mitäpä tuosta, kun ei voi olla kotonaan, vaikka kodikseen on laittanut. Koti se on koti pienempikin, kun se on oma ja omalla turpeella.
Niin, noidista... Se on myöhäistä. Minä tiedän, että heidät oli aikomus polttaa tänä aamuna. Katsokaa itään! Päivän kultapyörä koskettaa vielä alareunallaan meren pintaa ... ja tuolla lännessä, metsäisen saaren takana, on ranta ja teloituspaikka. Luultavaa on, että meitä ajetaan takaa ... me tarvitsemme joka hetken päästäksemme aavalle merelle.
Ei ollut mitään asuntoa, ei mitään inhimillistä olentoa lähipaikoilla. Vastapäinen ranta oli aidattu puutarhoiksi. Ei yhtä venhettäkään kulkenut ohitse. Viitaten Alroy'ta seuraamaan itseänsä, mutta vielä äänetönnä Honain astui vähäisen portin luo, jota hän kolkutti. Heti avasi tämän yksinäinen Nubialainen, joka kumarsi nöyrästi, kun vieraat menivät sivuitse.
Ja tappelu syntyi nyt, Nyt aalto kohtasi kallion, Mies miehen kaasi ja ranta Se verta vaahtosi vaan. Mutt' ääneti innossaan Oihonna seisoi ja katseli Uljasta sankariansa, Unelmin kaivattuaan. Hän silmäsi innolla; Kun hänen miekkansa salama, Kuin pilven, Morvenin joukon Lävitse aukasi tien. Ja joukkopa Loklinin Jo Shelman miehiltä voiton vie, Mutt' silloin tappelu taukoo Ja tyyneks' meteli käy.
NUORI JOUKO. Heikko on emoni usko. Veljenikö laulajaksi! Väinön kanssa voittosille? Iloksiko vai suruksi? Suruksi koko suvulle. KIRRI. Miksi, Aino, noin epäilet? Miksi aavistat pahoja? Etkö voisi nyt iloita Tuumistamme urhokkaista? AINO. Suon teille suvisen ilman, Vaan ei myrskyt vallassani. Tuolla on ihana ranta, Tyyni, kaunis lummepauni. Siell' olen istunut kivellä.
Tuon selänhän tuo rouhasi, sanoi isäntä lyhyesti ja aikoi kertoa miten vähässä asiassa se tuli, mutta ei kerinnyt kun Maija alkoi selkäsuonia kopristella ja puheli: Se on juuri se, kun ei tule oikein hierotuksi, ne eivät osaa hieroa siitä, mistä pitäisi. Vaan nyt ei ole hätää, kyllä se nyt paranee. Se tuo maailman ranta ihmistä opettaa.
Ettekö ole sitä ennen huomannut ... tämä puutarha ensinkin, sitten tuo pelto puutarhan ja rannan välissä, joka muistaakseni kasvoi ruista sekin ... ja koko ranta muutenkin ... tämä on vain hiukan pienempää ja sievempää.
Päivän Sana
Muut Etsivät