Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Siintää siniyöstä valot, virvat kaukorantamalta.... Laulaa tuuli aavan meren, haastaa halu, sylke veren maasta yhä ylhemmästä, työstä tekemättömästä! Jälleen pursi ylväs yöpyy aukeoille aavemmille, kokka uljas usvaan viiltyy. Kajo kaukorannan syöpyy syvään rintaan yksinäiseen, rauhatonna sykkiväiseen. Sydän hehkuu, palaa, hiiltyy.... Aalto monet alleen sulkee.
Eljas, joka arvasi mikä onnettomuus nyt seuraisi, lausui ääneen: "Jesuksen nimeen!" käski sitte poikansa pitämään lujasti kiinni vihtarenkaista aironhankain luona jos pursi kaatuisi, eikä laskemaan irti ennenkuin se jälleen olisi veden pinnalla.
Näin unen yöllä: jo kaukana Kharonin purressa seisoin, katselin päin elämän rantaa ma loittonevaa. Laskevan illan loimossa näin minä maailman vielä, mutta mun rinnassain kaipaus syttynyt ei enkä ma toivonut ett' olis kääntynyt kuoleman pursi, jäänyt ei sydämein riemuihin elämän. Yhtään en mukanain minä muistoa kallista vienyt. Niinkuin saavuinkin, köyhänä lähdin ma myös.
Huomisaamuna päivän koitteessa olivat he kolmen tai neljän penikulman päässä Englannin rannikosta; tuuli oli ollut heikko ja matka oli mennyt hitaasti. Kello kymmenen aikaan laski pursi ankkuriin Doverin satamassa. Kello puoli yksitoista astui d'Artagnan jalkansa Englannin maalle ja huudahti: Vihdoin olen täällä! Mutta siinä ei ollut kaikki: hänen täytyi päästä Lontoosen.
Mylady oli lähtenyt puolitoista tuntia ennen suostuttua aikaa; niin pian kuin hän oli kuullut tykinpaukauksen, joka julisti tuon onnettoman tapauksen, oli hän antanut käskyn nostaa ankkuri. Pursi kiiti jo kaukana rannasta sinisen taivaan alla.
Sanoi vanha Väinämöinen, virkki uuelle venolle: "Lähepä, veno, vesille, pursi, aalloillen ajaite käsivarren kääntämättä, peukalon pitelemättä!" Läksipä veno vesille, pursi aalloillen ajoihe. Vaka vanha Väinämöinen itse istuihe perähän; läksi merta luutimahan, lainetta lakaisemahan.
Mut joskus pursi kun pieni on joutunut myrskyhyn, jolt' aalto on airon saanut, mela hukkunut hyrskyhyn ja rikki on purren ruori ja venhoa viimat vie, mi lahtien lainehille vain luotukin varmaan lie Niin silloin Ahtolan impi se astuvi linnastaan ja ulapan ympäri purren hän peittävi kutreillaan: jo taltuvi aaltojen raivo, jo vienona viimat soi ja korjata haapion hauraan merenkulkija koito voi.
Mut siit' ei välttämättömyyttä voita se enempää kuin pursi virran viemä katseesta, johon heijastuu sen kulku. Ja sieltä, niinkuin urkuin harmoniat suloiset saapuu korvahan, nyt näkyy silmääni aika, joka kypsyy sulle. Kuin jättää sai Hippolytus Ateenan vuoks emintimän häijyn, julman, viekkaan, niin sunkin pakko jättää on Firenze.
Vaaran suuruuden täydesti arvaten, kehoittaa nyt Wäinämöinen kumppaleitansa: »Soua, seppo Ilmarinen, Soua, lieto Lemminkäinen, Soutakatte, kansa kaikki, Jotta juoksisi venonen, Pursi eestä ennättäisi!»
Kun he kerta olivat ulkona, hän ja Planchet lähtivät menemään ja tehden pitkän kierroksen välttivät metsän ja palasivat kaupunkiin toisesta portista. Pursi oli valmiina lähtemään, kuljettaja odotti satamassa. Mitäs nyt? sanoi hän havaitessaan d'Artagnan'in. Tässä on näytetty passini, sanoi hän. Entäs se toinen herra?
Päivän Sana
Muut Etsivät