Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Katrina olisi ennemmin purrut kielensäkin kuin tunnustanut uteliaisuutensa ja vaikka aina oli vastahakoinen rouvalle, niin hän kuitenkin houkuttausi aina joskus kuuntelemaan rouva Anderssonnin kertomuksia, joita sitte pala palalta kertoi isännälleen, kun tämä oli sillä tuulella, että rupesi puheisiin.
Pojat loivat teitä pihamaalle, puhdistivat tallin, ajoivat kotiin heiniä ja olkia ja puita pyhiksi sekä lämmittivät saunan. Antti oli itse lähtenyt noutamaan Miinaa kotiin ja heidän ajaessaan pihalle riensivät kaikki tuvasta portaille tulijoita vastaan. Helisevä pakkanen oli purrut Miinan posket ja nenänipukan koreanpunaisiksi.
Se teki kolkon huoneen hiukan hauskemmaksi, se ei ollut auringonsäde, mutta se muistutti sitä. Nyt asetti hän kynttilän pöydälle; kaunis, puoleksi kuihtunut ruusu nostettiin ikkunasta ja pantiin sen eteen niin että sen tuuheat oksat lieventäisivät valoa. Oi! siinä hän päästi surkean huudon; eikö luulisi että sisilisko oli häntä purrut?
Marit oli purrut hampaansa kokoon. "Kaiketi, se on mahdollista", sanoi hän ja silmänsä katselivat vaimoa vielä terävämmin. "Niin, ei suinkaan hän asu kaukana täältä, hän on kaikkialla tunnettu. Ihmiset sanovat että hän on käen emon tapainen, joka laskee poikiansa muiden pesiin. Ja sitten hänellä on poika, joka ei kuulu tekevän muuta kuin koiran kuria".
Ester oli tuo nuori puu, jota kenties ei ollut tarpeeksi varovasti hoidettu ja jota pakkanen oli purrut, mutta joka hellästi hoidettaessa taas oli kukoistava ja kantava hyviä hedelmiä. Hänen isänsä olkoon huoletta; kreivitär jätti hänelle hänen tyttärensä kovan koettelemuksen parantamana ja puhdistamana.
"Kun minä sitä pistelin seipäällä, tarttui se hampain seipään päähän, ja silloin minä panin pyssyn seivästä myöten ja laukaisin. Sytytä, Heikki, tulisoihtu uudelleen! Minä menen katsomaan, miten asian laita on." Kun Yrjänä nyt meni pesään karhua pistelemään, se ei enää purrut seivästä.
Pää tuntui vähän raskaanlaiselta, mutta ei mitään kipua Samu tuntenut. Hilma joutui vasta nyt hämille. Mitä hän oli uskaltanut tehdä? Tuntui melkein kuin hän olisi purrut palan kielletyn puun hedelmästä.
Ei siihen kirot pystyneet eikä pilkka purrut. Ja ikäänkuin vastaukseksi ja vahvistukseksi näille Panun omille ajatuksille virkkoi Ilpo, kun olivat tulleet sille paikalle, missä miehet tuonoissa talvena olivat yönuotiotaan pitäneet ja Kuisma jäniksen kolkannut: Ei olisi ollut ammuttava se jänis ... ehkä oli sen papin jänis ... eikä sillä häntä pilkattava. Siitä pääsi heti alussa yltymään.
Hän katsoi rauhallisesti Hannaan. »Missä se on? Sano pian!» Jussi vähän mietti ja nieli alas mitä oli purrut. »Taisi jäädä kouluun.» »Hyvänen aika! Nyt en voi lukea läksyjäni.» »Lähetä lainaamaan.» »Kun kello jo on niin paljon.» »Asuuhan Olga tässä likellä.» Mutta Olga tulikin samassa juosten portaita ylös ja etehisen kautta suoraan ruokasaliin. »Hanna, minulla on uutisia. Hyvää huomenta!»
"Mikä," huudahtivat naiset yhteen ääneen, "mikä? käärmekö?" "Niin justiinsa käärme," myönsi Pekka myhäillen. "No, mutta mitenkäpäs se kuolleena olisi Annia purrut," arveli Tiina? "Siinäpä se juuri temppu onkin," vastasi Pekka, "eikö tuo liene koko hätä ollut eukkoväen hätäilyä ja Anni pelkästä säikähdyksestä parahtanut?" "En, en!
Päivän Sana
Muut Etsivät