Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Hän käski antaa lähettiläille aterian, ja intialaiset toivat hänelle puuvillakangasta ja -lankaa. Heitä seurasi suuri väkijoukko kantaen niitä esineitä, joita olivat saaneet vaihdoksi, ja väki tahtoi kantaa lähettilästä olkapäillään ja saivatkin tehdä sen purojen kohdalla ja rämepaikoissa.
Minulla ei ollut heistä hetkeksikään kiusaa, ei edes Kristoferista, vaan he kokosivat kahta vertaa suuremmat risukimput, kuin meillä oli, puolta vähemmällä ajalla, ja auttivat sitten meitä ja tekivät kaikenlaisia temppuja, kiipesivät puihin, hyppivät purojen yli ja toivat kotiin lukemattomia aarteita Theklalle.
Viimein nousi kuu ja taivas selkeni. Yö oli valkoinen mutta hämärän kalpea ja kylmä; kaikista rotkoista, minne vaan katsoi, kohousi kummittelevia haamuja viittoen ja heiluen, ja purojen solina kohisi kaikkialla ympäri humisi, kohisi ... vaan hän ei pelännyt. Tuolla loitolla hämärtää kirkko. Vanha punertava kirkko, vinokas ja ruma kuin karjanlato.
Tästä Hilja kohta huomasi, että vieras olikin oma kaivattu veljensä Juhani, ja eipä paljon puuttunut, että hän kohta olisi lentänyt veljensä kaulaan ja sanonut: älä sure, Juhani, tässähän minä olen, oma rakas sisaresi, ja nyt me emme koskaan enään eroa! Mutta hän malttoi mieltänsä ja sanoi: "tulkaa, niin menemme purojen luo!" Ja niin he menivät.
»Voin», vastasi Mac Eagh. »Ei ole elävää miestä, jolle kaikki vuoritiet, luolat, laaksot, viidakot ja loirot ovat niin tutut kuin Sumun Lapsille. Muut matelevat tasaisia teitä, järvien ja jokien rantoja myöten, mutta meidän ovat tiettömien vuorien jyrkät ahteet, erämaan purojen lähtökohdat.
Elok. kenraali Taube komensi minua kahden miehen kanssa Ahvenanmaalle, ja palatessani sieltä toin minä myötäni 3 vankia. Ajoin ahkerasti takaa erästä upseeria, joka ryösti koko Ahvenanmaalla. Kaikin voimin koetin saada häntä kiinni, ratsastaen sekä salmien että purojen poikki, ja viimein tapasinkin hänen Sundskär'in kappelissa. Minä kysyin tahtoisiko hän nyt kortteerin.
Ja yhä enemmän kiinnittää mieltäni mies, joka täällä erämaassa ajaa maailmanrauhan asiaa, julistaen sitä puiden ja kivien ja purojen välityksellä. Joku Assisin Fransiskusko?
»Ja kuitenkin minä tahtoisin sen tietää koetella hänen rakkautensa syvyyttä!» »Etkö ymmärrä että se olisi raakaa, että sen täytyy loukata sellaista tyttöä?» »Mutta sehän on vain kysymys, vain leikillä!» »Leikillä...? Onko se sellainen leikin aihe?» Ourut purojen pohjiin painuivat, mutta taivaalla purjehtivat lämpimät pilvet. Kummat ourut koskina kuohuivat.
He ylistellen lauloivat Suloa paimenmuistoin, Kuin kautt' ois rinnan kulkeneet Purojen, metsäpuistoin: Kuink' kevät uhkui armautta, Kuink' kesä kantoi kukkia, Syys kuink' on runsas lahjoistaan, Syys-illat rauhaisia, Ja talven jäillä leikitkin Kuink' ovat raittihia.
Mihin ikänä hän katsoi, seisoi ylhäällä korkeudessa jok'ainoassa rotkossa kummituksia, jotka viittailivat ja liehuttelivat hänelle ja purojen suhinaa kuului ylt'ympäri, laulun tapaista kohinaa se oli ... mutta ei hän pelännyt. Tuolla oli kirkko, tuo vanha, ruskea kirkko, vino ja ruma kuin lato. Hänelle juohtui samassa mieleen koko entinen onni ja ilo, joka nyt oli mennyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät