Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Seuraavana päivänä käytiin talon maita katselemassa, ja kun jälleen oli kotiin tultu, tarjosi Reeta kahvia. Mauri uskalsi nyt ensi kerran oikein katsahtaa tyttöä silmiin. Reeta punastui ja näytti niin suloiselta, että Maurikin tunsi jonkunlaista lämpöä, joka ei suorastaan kahvista syntynyt. Kun Reeta oli poistunut, kysyi lukkari hiljaa Maurilta, rupeisiko hän jo puhumaan, ja Mauri suostui.
Hämmästyneenä kääntyi Ester häneen ja tahtomattaan hän kysyi: Senkötähden? Mutta sitte hän punastui. Muutenkin, vastasi Arnold lyhyesti. Kumpikin vaikeni. He istuivat nyt hiukan erillään toisistaan. Suostuthan sinä, Ester? kysyi Arnold vihdoin. Mutta Verner, ihmiset nauraisivat meille. Mitä ihmisillä on meidän kanssa tekemistä? Minä olen luvannut olla kotiopettajattarena koulun loppuun.
"Minkä syyn kapteeni Stavers voi löytää tai keksiä tällaiseen käytökseen niin hyvänluontoista nuorta pariskuntaa kohtaan?" Cecilia loi silmänsä maahan ja punastui. "Se oli kostoa Jessie'a kohtaan." "Ah! Minä ymmärrän." "Mutta nyt he ovat muuttaneet pois kylästä ja heidän on onnistunut majautua muualle.
Nydia jäi puutarhan portille, jonka kautta sittemmin sinut kannoimme ulos. Me menimme sisään ja aijoimme juuri tunkeutua tuohon salaperäiseen ja kamottavaan taloon, kun kuulimme sinun huutosi toisaalta. Lopun tiedät.» Ione punastui vahvasti.
Sentähden olen sen säästänyt wihkiäisiksi. Mutta, paroni, minulla oli muutakin wähäinen rukous" Grönros ei ehtinyt jatkaa puhettansa, kun owi awautui, ja tuntematon mies sota=asussa tuli saliin ja astui paronin eteen. Hän weti poweltansa kirjeen, warustetun höyhenellä ja ojensi sen paronille. Paroni musersi pikaisesti sinetin, katsahti kirjeesen ja punastui nähtäwästi.
»Minä tarkoitan, että tahdon, kiinnittää mieleni häneen *itseensä*, äiti, niin ettei hän mitään sen mieluummin halua kuin saada puhua minun kanssani toimistaan, juuri siitä, mikä häntä huolestuttaa. Ja jos voin häntä auttaa, niin sitä parempi; mutta en minä varmaankaan siihen kelpaa.» Alette punastui ja vaikeni; hän tuskin katsoi tyttäreensä.
Minä kaivoin ne esille, käärin yksitellen auki, ja luettelin niitä mielessäni joka hetki, valveilla ja unissa: kerran hän kauan katsoi minuun; kerran hän punastui minut nähdessänsä; kerran teki suotta asiaa meille; kerran säpsähti, kun äkkiarvaamatta käänsin pääni ja tapasin hänet katsomasta minuun.
Tohtori pyysi pojan hakea itsellensä lasin maitoa mejeristä, ja jäätyänsä yksin sairaan kanssa sanoi tohtori: Terveisiä papilta, Ellen. Hän kysyi minulta kuinka sinulta kävi lukeminen ja kirjoittaminen. Ellen punastui eikä sanonut mitään.
Jalkaisin ette pääse kulkemaan, vastasi vieras epäröiden. Niin, olkaa siis hyvä ja kantakaa minut. Näytättepä kantaneen raskaampiakin taakkoja ja rynnänneen tiheämpienkin muurien läpi. Vaikka taalalaishattu oli syvälle painettuna muukalaisen otsalle ja hänen poskensa kaikenlaisista tuulista ahavoituneet, saattoi kuitenkin nähdä, kuinka hän punastui. Mutta tässä ei ollut aikaa viivytellä.
Assessori puhki ja tuhri nuuskaa hyvän aikaa ja perhe, joka tunsi hänen tapansa, nauroi herttaisesti, paitse Louise, joka punastui ja oli vähällä pahastua hänen päivittelemisestänsä, etenkin «ilettävä» sanasta. Vihdoin pisti assessori nuuskarasiansa taskuunsa, nousi ja lausui: «Täytyy kai mukaantua siihen, joka ei enää ole autettavissa. Mikä on kirjoitettu, se on kirjoitettu.
Päivän Sana
Muut Etsivät