Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
«Niin, ja näimme kuinka suloisesti hän teille nauroi«, virkkoi apulainen. Parooni Klaus punastui... «Kenellä on sormus?« «Ha ha!« nauroi neiti Anna, kirkkoherran vanhin tytär, jolta apulaisen sanottiin jo kahdesti saaneen rukkaset. «Ha, ha! Parooni Klaus pitää itse sormuksen, kun ei ole täällä sitä, jolle hän sen antaisi«. Klaus punastui, yhä enemmän.
Tuiran mentyä oli Elsa vähitellen muuttunut toisenlaiseksi, oli hän huomannut. Ja kun Tuiralta kirje tuli, niin punastui hän sitä lukiessaan sekä oli arka katseissaan, vaan samalla loisti silmissä riemastus. Hilpeä, iloinen ja vilkas oli hän sitten ja sitä seurasi luonnollisesti sitä suurempi ikävä ja kaipaus.
Mutta täytyi hänelle toki suoda sananen. »Olet kai hyvin ylpeä uusista vaatteistasi?» kysyi hän. Regina punastui aivan kaulaansa myöten. »Oi nehän ovat aivan liian kauniit minulle», kuiskasi hän yhä hymyillen, yhä ujosti keimaillen ja vilkuen syrjäsilmin Boleslaviin. Hän vain ei ollut vielä kylliksi Eevan tytär kurkistellakseen peiliin.
Onko hän täällä? Ei, ne muuten vaan. Ehkä saan muuttaa täällä tuvassa kuivaa ylleni. Olkaa hyvä, mutta tulkaa sitten ylös. Muutettuaan vaatteet meni Antero päärakennukseen. Mutta minne Lauri jäi? Niin, tässä on teille häneltä kirje. Hanna luki sen ja punastui ja pyyhki kyyneleen silmistään. Onko Hedda hyvinkin sairas? Kai hän on, koska Lauri kutsuu minua heti tulemaan ... voi, voi...
Silloin minä myös laulan teille kauniin saksalaisen romansin, niin liikuttavan... Ja taidatteko tanssia? Ette? Mahdotonta? Minä opetan teitä tanssimaan ecossaise'a ja kasakkaa. Tra la la, tra la la"... Ja Emilia alkoi hyppiä ympäri huonetta. "Katsokaat mitkä sievät saapikkaat minulla on. Ne ovat Varsovasta. Vaan miksi ai'otte nimittää minua?" Luutnantti punastui korviin saakka.
Kirjan kannella oli vähän tomua, jonka Paavo pyyhkäisi pois. Tätä tehdessään katseli hän taas Hiljaan, mutta ei puhunut mitään. Hilja punastui, sillä hän tiesi, että kirja oli monta aikaa ollut viljelemättä.
Niitä ei suorastaan uskalla enää ajatellakaan niitä vuokria". Heikki punastui ja näytti onnettomalta, mutta Alma rouva kertoi tyynesti kuinka hän ja Heikki molemmat ihailevat Björnsonia, ja mitä nerokkaita ajatuksia sanottu runoilija tuon tuostakin tuo esiin. Tuommoisia kohtauksia sattui alituiseen, mutta Heikki ei ottanut niihin tottuakseen.
Mestari Pietari punastui, tervehti kohteliaasti ja näytti joutuneen hämilleen.
Siellä on kolme suurta ruusupensasta, jotka ovat aivan täynnä valkeita ruusuja, ruusuja suuria kuin kaalinpäät." Sitten punastui hän ja joutui hämilleen, kun isänsä katseli häntä ankaran näköisenä ja sanoi: "Mitä minä kuulen? Oletko sinä taaskin ollut myllyn luona? Minähän olen sen sinulta ankarasti kieltänyt. Ja sinun on taaskin täytynyt olla siellä, kun tiedät, että siellä on valkeita ruusuja."
«Te ette vastaa!« sanoi Johannes, ja hänen silmänsä näkyivät tahtovan tunkeutua Marian sydämen pohjaan. «Vastaa? Mihin?« Maria punastui yhä enemmän. «Minä kysyin, millä mielellä te katselette minua täällä?« Mutta nyt närkästyi Maria. «Mitä oikeutta teillä on tuota kysyä?« kysyi hän jotenkin kiivaasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät