Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Pöytää kattaessaan hymyili hän kainon onnellisena itsekseen ja heitti tuontuostakin salavihkaa nopean katseen Boleslaviin. Ilmeisesti hän halusi, että häntä ihailtaisiin, mutta ei uskaltanut herättää Boleslavin huomiota. Kun Regina astui lampun valokehään, nostaakseen sen ruokapöydälle, loi Boleslav pikimmittäin silmänsä alaspäin, näyttääkseen ikäänkuin ei olisi tyttöä huomannut.
»Niin olenkin», vastasi Regina uhmaten ja nojaten kyynäspäällään pöytään katseli Boleslaviin ikäänkuin hilpeästi taisteluun vaatien, »Kun saan näin istua täällä kanssanne ja juoda viiniä ja minua kohdellaan kuin ihmistä ainakin, tuntuu aivan kuin olisin taivaassa... Luuletteko muuten, että kerran pääsen sinne?... Minä en sitä usko!
Luiki tiehesi, naikkonen jos sanot minut nähneesi tauloineni ja pellavakuontaloineni» sss sss »en tee sinulle kirstua» sss sss »pois tieltäni, käärme» Hän oli törmännyt Boleslaviin, joka kamalan aavistuksen vetämänä oli asettunut hänen tielleen ja jota hän nyt näytti pitävän tyttärenään.
Regina pyyhkäisi märällä käsivarrellaan kasvojaan »Olen hyvä kapuamaan», sanoi hän ja vilkui tuokion aikaa ylös Boleslaviin. »Eikö sinua palele vedessä? Vuodenaika on jo myöhäinen.» Regina vastasi jotakin, mitä Boleslav ei kuullut. Sitten ei hän häirinnyt tyttöä enää. Mutta hän oli utelias näkemään, miten tämä aikoi kiivetä jyrkkää rantatöyrästä myöten. Niin hän jäi paikalleen ja katseli tyttöä.
Ja noustuaan jälleen pystyyn näki hän tytön avointen silmien suurina ja ilmeettöminä tuijottavan häntä kohden. Pelästyneenä, ikäänkuin pahanteosta keksittynä, pudotti hän pään käsivarsiltaan. Tyttö retkahti paikalleen ja voihkasi hiljaa. Oksien kosketus teki hänelle kipeää, mutta samalla hän tuli täysin tuntoihinsa. Hän nousi kyynäskolkkasilleen ja katsoi äänetönnä, kysyen Boleslaviin.
Boleslav nyökäytti hänelle hymyillen päätänsä; hän oli liian iloinen, tietäessään tytön olevan jälleen täällä, sanoakseen hänelle ainoaakaan vihaista sanaa. »Keitä nyt joutuin minulle jotakin lämmintä», sanoi hän, »ja tarvitsethan itsekin.» Pelokkaan kummissaan tuijotti tyttö Boleslaviin. »Mitä vielä odotat?»
»Eikö sinulla ole mitään sanottavaa?» kysyi kirkkoherra. »Mitä minulla pitäisi olla sanottavaa, herra kirkkoherra?» lallatti hän, uudelleen kyyristyen, ja veti takkinsa riekaleita peitoksi paljaalle rinnalleen. »Eikö sinulla ole mitään valittamista?» »Antakaa minun mennä», marisi hän. »Ei minulla ole mitään valittamista.» »Eikö häntäkään vastaan?» Hän viittasi Boleslaviin.
Mutta nähtyään Boleslavin kookkaan vartalon vastassaan jäntevästi pystyyn ojentuneena, vaikeni hän yhtäkkiä keskellä rähinäänsä ja murisi ja öhki itsekseen. Hänen takanaan kohosi kokonainen seinä kiihtyneitä, häjynilkisiä, uteliaita kasvoja, jotka kaikki tuijottivat Boleslaviin kuten vangittuun ihmeotukseen. »Minä yksin kaikkia noita vastaan!» ajatteli hän, ja hänen rintansa kohosi.
Silloin kumartui hän huoahtaen alas tytön puoleen ja suuteli häntä suulle. Regina voihkasi ääneen, puristui Boleslaviin kiinni ja puri hampaansa hänen huuliinsa. Sitten retkahti hän hervotonna takaperin ja kaatui selälleen, niin että takaraivo kolahti kovasti lattiaan. Aivan huumautuneena tuijotti Boleslav häneen maahan. Tyttö makasi kuin kuollut. Ainoastaan kohoileva rinta ahmi ilmaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät