United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Sanokaa minulle», jatkoin, »oliko teidän helppo muuttua siitä, mitä olitte sanokaamme korkeakoulussa, siksi mieheksi, joka saattoi tuolla tavoin menetellä oikeuden edessä?» Hänen äkillinen vimmastumisensa pelästytti minut pahanpäiväisesti. Hän päästi kamalan kirouksen ja pui nyrkkiä ikäänkuin minua iskeäkseen. »Suokaa anteeksi», hän sanoi samassa. »Ei, se ei ollut helppoa.
Hän huitoi käsillään, pui nyrkkejään alas palavia huoneita kohti ja manasi: Hoi, Panu pahanniminen, Lemmon saastainen sikiö... Reidan tapoit, Annikin anastit, surmaan olisit syössyt koko sukumme suuren, tappanut Tapion lapset ... meiltä tietosi opit, ei sinulla omia ollut ... yhä enempi himosit ... et saanut siruistana, et siruistana! Kuka sinä olet, hullu mies? huusi Panu ylös vuorelle.
Suu kiinni, huusi eräs mies toisen pöydän luota, Hallin Jannesta ei lauleta siinä huoneessa, missä minä olen. Ka mikä sinä olet tässä komentaja? Minä laulan mitä tahdon, enkä kysy lupaa keltään. Ja Lopo yritti alkaa samaa laulua uudelleen. Mutta silloin hyppäsi mies ylös ja pui nyrkkiä Lopon edessä. Totteletko, vai etkö? Näytänkö minä sinulle mikä on mikä?
Joka tyttö tanssi niin halusti minun kanssani, sillä sitä mentiin juohevasti ja notkuen kuin joustimilla. Palavaa hehkuivat tyttöjen posket ja kuin takkavalkea viskelivät säkeniä silmät. Niin heiskuttiin aamupuoleen yöhön. Sitte kävin pukeumassa riihivaatteihini ja menin reippaasti toisten kanssa riiheen ahdosta puimaan. Vastapäätä minua pui Karuliina ja näytti entistäkin totisemmalta.
Ainoastaan tuo neljätoistavuotias poikanen, joka oli kapinan alkanut, käyttäytyi raivokkaasti, pui kaikkein kauhuksi nyrkkiään mestari Aatamille, ja huusi: Minä tapan sinut mieheksi tultuani, jos et anna äidin olla rauhassa. Ensin otit isäni ja hän hukkui sotaan. Sitten otit vanhemman veljeni eikä hänkään tullut takaisin. Sitten veit meiltä hevosen ulosteoista.
Hän itki ja kiroili mennessään, pui nyrkkiänsä taloa kohden ja mutisi: "Huuto-Jussi! katsele nyt Mattilan emäntä, jo se nyt menee, jopa nyt pääset siitä riivatusta elukasta joka sinua palveli ja passasi, sai lyöntiä ja haukkumista, ja sitten päälle päätteeksi nämät koreat ryysyt."
Lähtekää heti tiehenne, taikka minä en vastaa teoistani!" Hän pui nyrkkiään, hän joutui aivan mielettömäksi Mathieun läsnäolosta nyt juuri, kun koko hänen elämänsä meni raunioiksi.
»Ei, ei, keskemmältä se menee!» Ja meni. Sininen paita kiitää suoraan kossaa kohti, toinen käsi pui torjuen vahtimiehille nyrkkiä. Mutta miehet eivät välitä. Toinen työntää keksinsä laskijan haarojen väliin, kun tämä syöksyy kossaa vasten, toinen äkkiä niskaan tarttuu. Vetävät vesi painaa miestä ankarasti kossan alle. Vetävät tuuma tuumalta sininen paita nousee.
Kuin iso-otsaiset härät yhteen iestävi maamies puimaan ohraa kellervää elotanterehella; härkäin mylvivien jalat joutuen pui jyvät irti: noin hevot aimon Akhilleun, maan tömisyttäjät, kenttää kilpien, ruumihien yli kiitivät, vaunujen alla akseli hurmeess' ui, etukaiteeseen veri parskui, viskoutuin kavioista ja vinhain pyörien alta.
»Tuollainen mies, vieläpä kun mies!» mutisi hän ja pui nyrkkiä Valeen perään kun tämä lähti. Kirstun oli hän nyt saanut valmiiksi. Kopauttaen vielä vasaralla arkun kanteen alkoi hän viheltää ja läksi pois, jättäen ruumiin siihen sunnuntaita odottamaan.