Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Siitä huolimatta olen lakkaamatta hautonut karkaamista ja nyt, kun te niin odottamatta hyökkäsitte kimppuumme, päätin minä panna sen toimeen ja käännyin siinä aikomuksessa tälle syrjätielle.» »Mitä kaikkea sinun onkaan täytynyt kärsiä!» puhkesin minä liikutettuna sanomaan likistäen hänen molempia käsiään.
Heti kun näin hänen, valtasi murhe niin mieleni, etten voinut enää itseäni pidättää, vaan puhkesin itkuun, jota salatakseni kytäisin taas porstuan oven taa ja vedin oven eteeni, ettei minua olisi kukaan nähnyt. Siellä annoin kyynelteni vapaasti vuotaa, keventääkseni sydäntäni.
Minä olen ollut wäärässä ja tehnyt wäärin, minä kadun sitä ja pyydän sinulta anteeksi! Nyt wasta olen huomannut mitä kadottaisin, jos jäisin ilman sinua. Minä tahdon kuulla tuomioni sinun suustasi tänä iltana ja wielä tässä paikassa, tulkoon se minkälainen tulkoonkin. En jaksa enkä kestä pitempää odotusta', puhkesin Kertulle sanomaan.
Siell' istui hän mua silmäten, Ma naureksin vaan ilveillen. Pois päänsä käänsi hän kainosti, Taas vaikenin, hän silmäsi. Ja syvää tuota silmäystä En unhoittaa voi milloinkaan, Mut puhkesin toki nauramaan. Hän tunsi tuskaa, häväistystä, Sen luin hänen kasvoistaan. Niin poistui, silmää nostamatta, Katosi puiston varjoihin. Katunut olen sittemmin. Teplitz 10/8
Minulle vastaa, sillä Leten vesi pahoja viel' ei vienyt muisteloitas.» Häpeä ynnä pelko yhtyneinä pakotti suuni myöntymään niin hiljaa, sit' että ymmärtää voi silmä yksin. Kuin joutsi liian viritetty laukee ja katkee kaari, jänne sen, niin että vasama voimatonna lentää maaliin, niin puhkesin tään taakan raskaan alla ma huokauksihin ja kyyneleihin ja ääni vitkastui jo väylähänsä.
Kun tuolla lailla paitasillaan pihalle töytää! Iso tyttö! Häpeäisit vähän!» huusi kiivaasti Mataran mummo. »Mutta minnekä isä Muurikkia vie?» sanoin itkukurkussa. »Näethän sen itse. Kylään vie. Siellä on karjamarkkinat», sanoi mummo mennen vihasen näköisenä pirttiin ja paiskasi oven kiinni. »Karjamarkkinat!» Vaivuin tuvankynnykselle ja puhkesin hillittömään itkuun. »Karjamarkkinat!»
Kun tervehdykset oli vaihdettu, poikkesimme Kämpin kahvilaan, jossa kahvia juodessa rupesimme puhelemaan ja kyselemään kuulumisia. "Kuinka sen kirkon laita nyt on?" puhkesin kysymään, sillä kovin teki mieleni tietää, vieläkö tuolla vanhalla unelmalla oli mitään voimaa tässä uudessa miehessä. "Jaa jaha vai olette tekin siitä kuullut." En tiennyt mitä ajatella.
Päivän Sana
Muut Etsivät