United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Avaraa tupaa valaisi kaksi pöydällä olevaa kynttilää huoneen toisen akkunan luona; kierrekaihtimet oli jo laskettu alas. Keskellä lattiaa seisoi kaunis, komea tyttö puolipukimissa, paljaat käsivarret ristissä samoin paljaalla povella; hän oli kalpea, liikkumaton, eikä osoittanut vähintäkään elonmerkkiä.
Ja, tuossa kodissa löytyi yhdeksän yhdeksän! lasta, eikä mitään millä elää... Isä istui nurkassa ja tuijotti, lapset makasivat lattialla kuin sinne tänne viskatut resumytyt ... se oli kauhistavan surkea näky... Ja kenties kaikista kurjinta oli puhutella naista, jolla miehen hulluudesta huolimatta oli vastasyntynyt lapsi povella kuulla, miten tyly hän oli ja välinpitämätön kaikesta...
Hän tunsi hänen hymynsä ja hänen vihansa, se ei enää häntä peloittanut kun synkät pilvet ympäröivät Murzoll'in otsaa tai kun hän raivoissaan heitti lumi-vyörteet alas syvyyteen; hän tunsi olevansa niin rauhassa Murzoll'in kovalla povella ja hänen kylmä hengähdyksensä puhalsi pois sen painon Wapun mielestä, jonka hän oli tuonut mukanansa sieltä alhaalta.
Sanon sinulle: en ole ihanampaa nähnyt sinua aattelin: siinä sinulle nuorikko taloosi siitä minullekin muistelemisen iloa koko taival tänne asti erämaan halki. Minä kun mitä semmoista näen ja kuulen, sitä tallettelen ja kantelen kuin linnunpoikaa povella. Ne olivat hekin sitä hyväin ihmisten heimoa, olipa olevinaan heitä ikäväkin.... Nyt saat, Ville, lisätä lämmintä."
Ota tahtoni ja muuta Sinun tahtos mukaan tuo; Mitäkin jos mua kohtais, Tahdokseni tahtos suo! Ota kieli! Nimestäsi Suo mun laulaa, puhua, Leväten Sun luonas niinkuin Lapsi äidin povella! Ota kädet! Teko niiden Kelvollinen olkohon Sulle! vaikka maailmalle Tuo on kehno, kelvoton. Ota jalkanikin! Niitä Tahtos tietä juoksemaan Opeta ja asioillas Mieles mukaan kulkemaan!
Nurkui kansa nuorempainen: "Sinne siirrymme ijäksi alle auringon paremman, luokse luonnon lempeämmän; armas on asua siellä, lämmin maata Maan povella." Kansan vanhin noin nimesi: "Kuun olen heimoa, elänen taikka kuollen, tänne jäänen." Siirtyi sieltä kansa kaikki.
Vaan mieti kuitenkin ja voimastas äl' ylvästele! Luonto mahtava, mi laski juuret tämän kallion, myös aallon liikkuvaiseksi se loi. Se myrskyn tuo, ja aalto pakenee ja häilyy, paisuu, murtuu vaahtoharjoin. Niin ihanasti päivä kuvastui tään aallon helmaan, tähdet uinuivat sen povella, mi hiljaa nousi, laski. On poissa välke, rauha paennut.
Kuului löttöjen löpinä, Tuohikenkien tohina; Pojat kirkkohon tulevat, Kirkkomäellä melskoavat, Viinapuolikon povella, Olutkannun kainalossa; Ei oo kirja mielessänsä, Ei papin parahat saarnat, Tytöt mielessä makaavi, Syämissänsä sytevi. En mene Matille.
Taas käännyin niitä katsomasta, loinpa katseeni toista taivaankantta kohti, otava josta kadonnut jo oli: Näin vierelläni ukon yksinäisen, niin arvokkaan, niin kunnioitettavan kuin isä lapsellensa lienee kukaan. Partansa pitkä oli, harmahtava, ja yhden-näköinen kuin tukka, joka povella heilui kaksijakoisena.
Kuin käärme koettelin myrkyttää Ma taivahista, pyhää elämää; Ma skorpiooni Pyhän povella, Noin sydänjuuriin salaa pureva. Mutt' itseheni myrkky kohdistui, Hän kavalluksen kautta kirkastui, Verellä pesi synnit ihmisten, Sovitti kaikki itsens' uhraten. Minulle yksin ikipimeys Min' olen ihmisnimen häväistys. PILATUS: Juudas! Haa! mua katsees kauhistaa! Miks' olet tullut, haamu veretön?