Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Ei kumpikaan siinä suhteessa tarvinnut täytettä luonteeseensa, ja kun he kohtasivat toisensa, iski kova kovaa vastaan. Mutta se teräs, mikä kalskahti kreivitär Esterissä, oli paljon enemmän jalostunutta. Se ei ollut teräväsärmäistä, se voi taipua kuin kellon vieteri ja heti ponnahtaa luonnolliseen asemaansa.
Ja silloin on siellä keskellä viikkoa semmoinen pyhä rauha, että jänis huoletta paneikse pitkäkseen ruskealle polulle ja pyypoikue nukahtaa paisteeseen rypyhautansa pohjaan; silloin siellä ketutar tuo penikkansa luolansa suulle, silloin siellä karhu kellii aukealla, lämpimällä kalliolla, ja sen päällä kelohongan oksalla uneksu silmät pieninä viiruina huuhkaja: silloin siellä suon reunassa hongikossa seisoo hirvi niin liikkumatonna, että orava puusta laskeutuessaan ponnahtaa sen sarveen ja sarvesta toiseen puuhun.
Kai moni ponnahtaa kala tummaan veen karepintaan kiitäen haukkaamaan sun hohtelevaa hipiääsi. Kuolkaa muut kera myös pyhän Troian portteja myöten, eeltä te karkoten pois, minä surmaten kinterehillä. Vierivän virrankaan ei varjele valkeat pyörteet, vaikk' iät kaiket on teiltä se palveiks sonneja saanut, orheja syöstyjä myös sen pyörteisiin elävältä.
Musti, joka on pää käpälien välissä hänen kirjoituspöytänsä alla, kimpoaa pystyyn siinä silmänräpäyksessä, ponnahtaa, tekee korkean kaaren ilmassa ja iskee kuin haukka miehen päähän. Ellei hänen onnistu ensi kerralla tempaista lakkia, onnistuu se toisella, ja pitkällinen tottumus onkin ehtinyt jo tehdä hänestä taiturin, joka harvoin erehtyy.
Ponnahtaa äkkiä istualleen: Parjausta, parjausta! Kaksikymmentäviisi vuotta...? Se on vale! Kuka uskaltaa minun työni särkeä? Pui nyrkkiä: Veenit, veenit, te Mervian kirous! Mutta tänään se on tapahtuva... Mervian päivän koittoa ei kukaan voi sumentaa! Vaipuu taaksepäin, kuin haaveillen: Ja merviläisyyden ihana puu kohoaa suurena ja mahtavana Rajakorven väkevästä mullasta...
Vaan kun Aleksandron jumaluhkean eess' eturintaan noin uros ilmestyi, kovin säikkyi hän sydämessään, väistyi kuoleman välttääkseen heti kumppaniparveen. Niinkuin kulkija kyyn kivirotkoss' äkkiä keksii, syrjään ponnahtaa sekä kääntyy pois pakosalle, värjyelee jäsenensä ja kasvot kalpeus peittää: niinpä Aleksandros jumaluhkea Atreun poikaa peljäten parveen piili nyt urhojen iliolaisten.
Samaa sukua sinäkin olet, vaikka senverran sileäkarvaisempi, että viitsin edes puhua kanssasi... Kuuletko nyt!» Hän ponnahtaa ylös ja syöksähtää Olavin eteen. »Minä halveksin teitä, ja minä vihaan teitä, niin monta kuin teidän elukkajoukkoonne kuuluu! Minä tahtoisin kynsiä silmät teidän päästänne sinun päästäsi kaikkein ensimäiseksi!»
Niin outo virtaus jänteiss' ja suoniss' pullahtaa Ja luottamus ja tarmo povessa ponnahtaa.
Mutta kun se ei kuitenkaan käy päinsä, tyydyttää hän yli äyräittensä kiehuvaa sisuaan "soittamalla telefoonin kiinni toisten korvaan", t.s. ponnahtaa yhtäkkiä pystyyn ja nykäisee vesisäiliön vivusta, niin että vesi pauhaten syöksyy klosettiin ja sulkee puheväylän.
Päivän Sana
Muut Etsivät