United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin lieto Lemminkäinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi, päivyinen päivä nousi, armas aurinko kohosi mun, pojan poloisen, päälle, päälle kaulani katalan! Lempoko yhen urohon sovissansa suojelevi, vaipoissansa varjelevi, kaavuissansa kaitselevi päälle saaessa satojen, tuhansien tunkiessa!" Jäi neiet syliämättä, sylityt haloamatta.
Tohtori oli saanut tehtäväkseen seurata sairasten vientiä Wieniin, ja hän oli ottanut minut, poloisen, mukaansa viedäkseen minut kotiini. Minä olin ollut aivan kykenemätön, ja olin ainoastaan ollut tiellä ja vaivaksi, että rouva Simon oli ollut hyvin iloinen, kun Bresser oli lähtenyt viemään minua pois. Ja minun täytyi myöntää, että se olikin paras.
En ole sitte silmin nähnyt, Kun laiva lahelta lähti, Joka kultani kuletti, Kauas kantoi kaunoseni. Ylitse selän sinisen, Poikki paljo pauhoavan; Johon ei kuulu kurjan kulkku, Eikä raiku raukan rinta, Vaikka huuan hoilottelen, Valittelen voivottelen. Tuo Jumala purje'tuulta, Eli ratki rasvatyyntä, Etteipä poloisen pojan Sormet soutaissa kuluisi, Sormet suotta souellessa, Käet vettä vellotessa.
Nyt mene, ota ne sieltä, Pukeu kuin päivän tytti Morsioksi! AINO. Niit' en itke. Kevähän katoa itken, Kukkien kuihtumista, Kun laitat minun poloisen Vasten mieltä miehelään. Näetkö tuvassa tässä Kukkiani poljettuja, Kylvettyjä haudalleni? Näetkö, äiti? TAINA. Täm' on tehty Tyttiseni hääsaliksi. Hääkansa jo on tulossa, Koht' on täällä suuri seura, Sulhosikin
Tämä pukuerehdys teki hänet levottomaksi: valkoinen kaulaliina kiusoitti häntä kuin mikäkin kaularauta; alinomaa tähysteli hän kaikkia sisääntulijoita keksiäksensä edes jonkun samalla tavoin puvussa erehtyneen poloisen. Mutta tätä toveria onnettomuudessa ei löytynyt.
Mimmoiset illat, kun kynttilät tuotiin sisään ja minun oli määrä ryhtyä johonkin, mutta en tohtinut lukea mitään huvittavaa kirjaa, vaan mietin jotakin kovapäistä, vieläpä kovempi-sydämistä luvunlaskun oppia; kun painojen ja mittojen taulut alkoivat laulaa samalla nuotilla, kuin "Rule Britannia" tai "Pois surut ja raskaat mielet", eivätkä tahtoneet seisoa paikallansa opittavaksi, vaan menivät, pistäen iso-äitini äimää poloisen pääni puhki, sisään toisesta korvasta ja ulos toisesta!
Hän meille: »Sielut, oi, te näkemähän satuitte tihutyön tään mulle tehdyn, mi riistänyt näin kaikk' on lehvät multa! Juurelle pensaan poloisen ne kootkaa! Laps olin kaupungin, mi Kastajahan ens suoja-isäntänsä, Marsin, vaihtoi: tää siksi sodalla sit' aina kiusaa. Ja jos ei siinä, miss' on Arnon silta, seisoisi enää Marsin patsas, turhan
»Jätätkin puut niin pitkälle takkaan!» torui hänen miehensä häntä. »Ilman Mustia oltaisi nyt ehkä kaikki katottomina.» »Ka, eihän vahinko kello kaulassa tule!» päivitteli eukko. »Mutta kyllä se oli totta, että hyvä Jumala itse käytti tällä kertaa Mustia omana välikätenään.» »En minäkään olisi muuten vielä rantteelta lähtenyt», selitti ukko, »mutta eihän tuota kärsinyt kuulla tuon poloisen ulinaa.
Koko poloisen elämäni täytyy täten muuttua vain yhdeksi ainoaksi pitkäksi huokaukseksi, ainaiseksi valitukseksi, kaipaukseksi autuuteen, jonka suloista huumaa hän on ollut kyllin kova antaakseen minun maistaa, saamatta tyhjentää maljaa pohjaan, sillä sehän olisi niin pahoin maailman silmissä, niin syntistä Jumalan edessä.
Vesi ja kura roiskahtaakin vähän väliä kulkijan rinnoille ja kasvoille. Vaivalloista on moinen taivallus ... niin kuin nykyään koko poloisen ramman elämä. Mutta hänen jalkansa ovat niin huonot ja väsyneet, että on helpotus auttaa joskus niiden toimintaa käsillä ... sellaisilla paikoilla, missä ei ole vieraita ihmisiä näkemässä.