Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Siin' istuin ympärillä Ei linnut laulaneet, Kuin ennen kesäisellä, Käköiset kukkuneet. Mun kieri kasvoilleni Taas kylmät kyyneleet, Kun katsoin kukkiani Eik' enää hymyilleet. Ma Luojan laaksostani Jo luulin luopuneen, Sen lemmen kukistani Peräti poikenneen. Vaan kuulin epäillessä Mä vienon hyminän, Ja näin, kun lemmitessä Loi enkel' elämän.
Milloin hyräili hän pari säettä jostakin laulusta, milloin kuiskasi hän: minunko kukkiani te tahdotte? ja silloin loisti tummempi puna hänen poskillansa, silloin välähteli salamoita hänen alastaipuneiden silmäluomiensa takaa, kohosi hiljaisia huokauksia hänen syvimmästä sydämmestänsä.
Minä kummastelen, etten sanonut: "tappakaat minut, jos teillä on mitään sydäntä, Miss Mills. Sallikaat minun kuolla tähän!" Sitten piti Dora kukkiani Jip'in edessä haistettavaksi. Mutta Jip murisi eikä tahtonut haistaa niitä. Nyt Dora nauroi ja asetti ne hiukan likemmäksi Jip'iä, pakoittaaksensa sitä. Mutta Jip tarttui johonkin geraniumin varteen ja pureskeli sitä, niinkuin se olisi ollut kissa.
Lähteen ympärillä kasvoi paljo kukkia ja siellä päivänpaisteessa hyrräsi mehiläisiä. Leikin sellaista, että tämä oli minun lähteeni, kukat olivat minun kukkiani ja mehiläiset minun mehiläisiäni. Jos kuulin veljeni juoksevan pihasta lähteelle minua etsimään, aloin aika vauhtia juosta kepsutella pihaan päin.
»Mutta jospa hän ei tulekkaan?» välähti taas mieleen. »Jos hän teki vain pilaa?» Ja se tuntui vieläkin tuskallisemmalta. »Kunpa hän kuitenkin tulisi! Vain ikkunan taa ja katselisi minun kukkiani eikä naputtaisikaan!» Hän palasi taasen sadun alkuun porstuaan ja maitoa siivilöivään tyttöön. Kolme lyhyttä, hiljaista naputusta helähti lasiin. Tyttö hypähti miltei kohoksi vuoteellaan.
Nyt mene, ota ne sieltä, Pukeu kuin päivän tytti Morsioksi! AINO. Niit' en itke. Kevähän katoa itken, Kukkien kuihtumista, Kun laitat minun poloisen Vasten mieltä miehelään. Näetkö tuvassa tässä Kukkiani poljettuja, Kylvettyjä haudalleni? Näetkö, äiti? TAINA. Täm' on tehty Tyttiseni hääsaliksi. Hääkansa jo on tulossa, Koht' on täällä suuri seura, Sulhosikin
Tiedän myös, että te, pimeän pohjolan asukkaat, olette vaarallisia vieraita, jotka tulette tänne minun kukkiani ja aurinkoani oman synkän elämänne iloksi varastamaan. Mutta en silti sinua säiky. Sillä tiedän, että tämän taivaan alla on pimeys heikompi kuin päivänpaiste.» »On iloa itsellänikin, paistaa jumalan päivä omassa povessanikin.
Huomaatko nyt, metsä, että luonto kuulee meitä ja vastaa meille. Kaikki odottaa, kaipaa ja toivoo meidän kanssamme... Kun minä nousin ylös ja hain kukkiani, oli veljeni Svante ottanut ne. Oi, sitä petturia! Minä juoksin hänen jälestään saadakseni hänet kiinni, mutta ... huu, miten kylmä ulkona oli! Minun tätini, täti Almannakka, juoksi minun jälestäni. Lapsi, lapsi, mitä sinä ajattelet!
Päivän Sana
Muut Etsivät