Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Pisti kellonsa eiliseen naulaan, puun kylkeen... Ja sitten kuului kummulta hakkaamista ja rusketta aina ruokailuun asti. Täti ei enää istunut, niin kuin eilen, poloisen kanssa samaan pöytään ... kun rammalla oli tuollaiset hampaat ... ja kaikki... Keskellä ruokailuaan kysyi Sakris maalaismuorilta: Onko täällä kylässä paljon flikkoja?
Niiden tulee kärsiä sekä nälkää että janoa, ja ravintoa niille tulee suoda ainoastaan sen verran, että töintuskin pysyvät elossa. Puutarhurin veitsen tulee lakkaamatta haavoittaa ja katkoa niitä. Herkeämätön sekä sisällinen että ulkonainen vaiva on siis niille tärkeänä elämisen ehtona, ja elämä se kuitenki on jokaiselle rakas. Mitä tulee tuon kukka poloisen tehdä?
Vaan tuli surma suutimaton, Kesken yötä kenkimätön, Pois otti minun poloisen, Kauas kantoi Karjalasta, Näille ouoille oville, Veräjille vierahille, Jossa harvoin päivä paistoi, Harvoin kuutamet kumotti; Harvoin on kuultu kuikan ääni, Harvoin kaakkurin kajatus; Harvoin on hauki vierahana, Siika ei sinä ikänä, Lohen poik' ei polvenahan.
Osastopäälliköt suorastaan epäilivät olevan kuudennen aistin hänellä. Johannes puolestaan oli valmis myöntämään hänelle seitsemännenkin. Rabbing ei koskaan nuhdellut ketään, ei soimannut ketään. Hän ainoastaan huomautti. Mutta kun hän ei koskaan antanut tunnustustakaan, karttui noista huomautuksista vähitellen ääretön syntikuorma poloisen henkilökunnan niskoille.
"Sitä itken, impi rukka, kaiken aikani valitan, kun annoit minun poloisen, oman lapsesi lupasit, käskit vanhalle varaksi, ikäpuolelle iloksi, turvaksi tutisevalle, suojaksi sopenkululle. Oisit ennen käskenynnä alle aaltojen syvien sisareksi siikasille, veikoksi ve'en kaloille!
Yhtäkkiä juolahti mieleeni ajatus: mitä, jos vanha herra luulikin Tiinan äidikseni ja siis on minun tuo kaunis, kiiltävä kolikko annettava "pikemmin" Tiinalle. Isäni ei ymmärtänyt kenkäseikasta niin poloisen pölähtävää, vaan tuumaili vanhan herran kyllä itsensä selittävän sen meille tultuaan.
Niin on mieleni poloisen, Mieleni minun poloisen, Kun on myötävän hevosen, Tahi tamman kaupittavan, Tahi ostetun orihin, Tahi miehen tappanehen, Miestä kaksi kaatanehen, Urosta upottanehen. Alene Jumalan aika. Hoi isoni, hoi emoni, Joko nyt kesä tulevi, Kun mun kenkäni kuluvi, Hameheni harvenevi Kun tuo peipo puipertavi, Rastas rannalla panevi?
Miksi ei hän mielelläänkin olisi Hinkin morsiamena valitteli Magda, mutta kun Hinkki nyt hänen poloisen jättää ja menee merille, eikä kukaan, ei kukaan huoli hänestä enää. Hinkki olisi jättänyt hänet Hannekselle, mutta ei Hanneskaan huoli, kun sai nyt tietää hänen olevan porton kirjoissa. Voi, voi, minua onnetonta!
Vähäiset olivat vaimo poloisen tiedot syistä lähtöön, jota hän ei ollut mitenkään kyennyt täydeksi todeksi uskomaan; päin vastoin oli hän vieläkin vaistomaisesti odotellut Anttia kotiutuvaksi. Huttunen se vasta varmuuden toi: »Laivallahan se Antti lähti viilettämään, ja oli siinä aika sakki muitakin Ameriikkaan menijöitä.
"Niin, teillehän minä olin tulossa koetin retostella kristittyjen ihmisten luokse, kun kotona ei ole muita kuin kummituksia minun poloisen seurana. No, kuulkaahan! Eilen kävin Vipakoskella jauhattamassa viimeiset vähät jyväni.
Päivän Sana
Muut Etsivät